Erilaisia perheitä ja erilaisia näkökulmia sisaruksen näkövinkkelistä

Hei vaan kaikille, erityisesti niille, ketkä löysivät tiensä tänne uusimman Labyrintti lehden kautta. Tällä kirjoittelen minä itse, joten teksti on vapaampaa ja ehkä välillä poukkoilevampaa kuin ammattilaisen editoima 🙂

Lehden teemana oli siis kun sisarus sairastaa. Monia hyviä ja erilaisia näkökulmia olikin tuotu esiin ja itsekin aloin pohtimaan asiaa, jota olin aikaisemmikin pohtinut.

Nimittäin perheen koko ja malli, Kuinka monta sisarusta esimerkiksi. Kaksilapsinen perhe – siellä sisaruksella ei ole perheen sisällä vertaistukea ja vaikkapa vanhempien vanhetessa vastuu on yksiselitteisesti sillä toisella, joka on ainakin vähän normaalimpi kuin se toinen. (sillä kukapa nyt on normaali ylipäätään!)

Useampi sisarus, vastuuta voi jakaa ja keskustella voi, ainakin toivottavasti ja teoriassa, sisaruskatraan kesken. 

Sitten taas vaikkapa yhdistelmäperheet, jossa on sisarpuolia – kuinka hyväksytään sellaisessa vaikkapa se ”toiselta puolelta” tuleva mielenterveysongelmainen.

Yksinhuoltajaperheet, kuinka suuri huoli on sisaruksella vanhemmasta, jolla ei ole vertaista tukea parisuhteessa jos lapsi sairastuu.

Yksilöt, toiset ovat halukkaampia puhumaan kuin toiset, toiset jo luonnostaan herkempiä ja toiset vahvempia. Yhdenlaiset auttamisen keinot eivät toimi siis kaikille. Varsinkin nuorempana sitä ei välttämättä itsekään tiedä mikä toimisi.

Sisarusten väliset suhteet ennen sairastumista. Kuinka tiivis ystävyys on ollut sisaruuden päälle, ikäero, minkä ikäisenä sairastuminen on tapahtunut ja onko sisarus kasvanut mielenterveysomaisena ja lapsuudesta vaiko nuoruudesta tai vaikkapa kuten minä itse, varhaisaikuisuudesta. Mitkä muistot ja ”normaali” elämä on taustalla.

Onko vanhemilla ollut jo mielenterveysongelmia, jolloin jos sisarus sairastuu myös on varmasti musertavuus eri sävyinen.

Meitä on monenlaisia ja tilanteita myös, siksi myös vertaistuki – vaikka onkin tietyllä tapaa samoin toimivaa – ei ehken kuitenkaan toimi nuoremmille ja erityisesti sisaruksille yhden muotin mukaan, koska me emme ole valettu kaikki samasta muotista vaikka jaamme mitä suuremmilta osin samoja kokemuksia.

Auttamisessa sekä vanhempana omien lasten ymmärtämisessä tässä on ainakin joitain seikkoja, joita voi pohtia.