Kahvipöytäkeskustelut – miltä tuntuu muka olla huumorintajuinen väärällä tavalla.

Motoristijengille vuokrattiin tilat vastapäätä mielenterveyskuntoutujien taloa nimeltä mainitsemattomalla paikkakunnalla. Vuokranantaja totesi jengiläiselle avaimia luovuttaessaan ”Noh, ette te ole yhtään sen hullumpia kuin nuo teidän naapuritkaan”.Tunsiko hän ainuttakaan naapuria. Ei. Halusiko tuntea. Ei. Mutta pitikö hän kuntoutujia hulluina ja vertasi heitä rikollisjengiin (jätin vain nimen sanomatta). Kyllä.

Naurattiko tuossa kahvipöytäkeskutelussa. Ei.

Jos totta puhutaan, olen niin yli kaiken tuon, että en voi kuin huokaista syvään ja todeta taistelun menetetyksi. En ala enää tuulimyllyjä vastaan taistelemaan. Jos ihmisillä on asenne valmiina ”hulluutta” kohtaan niin mikä sen enää muuttaa. 

Mutta, kuten jo aiemmin blogissa kirjoitin. Kuka muka ei ole vähän hullu kun jokainen on jollain tavalla hullu jos sana hullu käsitellään kuten se kuuluisi, niinkuin kielemme on sen käsityksen muokannut. Kaikki mikä ei sovi juuri omaan pieneen kuplaamme on hullua.

Se nyt vain on, noh, hullunkurista hyvät hullut kanssaihmiseni!

Tuo asenne on vain rasismia. Rasismi kun tarkoittaa mitä tahansa erilaisuutta kohtaan esiintyvää kuoreen vetäytyvää itseään suojelevaa ennakkoluuloisuutta joka antaa syntymän kammolle ja vihalle.

Mutta kuka muka on ikinä kokenut mitään ikävää skitsofreenikolta omassa elämässään, pelkoa tai mitään syytä pelkoon?

En nyt sano, että syytä ei koskaan olisi mutta siitäkin olen kirjoittanut aiemmin, että väkivaltainen on jo valmiiksi EI, EI, EI sairauden vuoksi. Unohtakaa ne jenkkisarjahömpät jostain kaksoispersoonallisuuksita, jotka muka tietämättään tekevät rikoksia. Se on ihan täyttä hölynpöylä normaalisti. Skitsofreenikoillekin. Ja kerta kiellon päälle sanon vielä kerran sen pelottavan, naapureista ilmeisesti muka pahimman sanan SKITSO!!!! OMG, nyt pelottaa…. No EI todellakaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Itse sanon, että olipa kiva aloittaa työpaikassa tänään, jossa tiedettiin jo heti kättelyssä, että olen mielenterveysomainen ja FinFami Uudenmaan vapaaehtoinen. (Vaikkakin ehken epäsovinnainen sellainen, mutta minun tapani kelpaa siinä missä kenen muun tahansa. Piste. Ei ole yhtä ainoaa tapaa ja mitä useampi tapa, sitä useampi saa jotain tukea.)