Epävarmuustekijöitä – mitä *ittoa näiden käytännön asioiden kanssa pitäisi tehdä?

Suosittu visa. Joo, voihan mäkin arvuutella, että onko totta, että onko joutsen, sorsa, kani, hevonen, koira ja apina kaikki purreet minua? Mutta oikeasti, who cares, mitä väliä. 

Joo, koira on noista ainoa, joka ei ole koskaan purrut minua.

Elämältä on tullut turpiin niin kovaa, että voi voi tätä elämää, hirveää. (tuli kuunneltua Tiisua juuri samalla niin sieltä lainattua!) Mikä meni väärin, synnytys, lääkitys? Niin, sehän parhaiten nauraa kenellä on parhaat pillerit 😀 😀 😀

Niin, sisäänottokeskustelu psykiatrisella suljetulla osastolla, pakkohoitolähetteet maaniselle skitsolle, ambulanssi ja kerran myös poliisi mukana. Ei, ei tuollaista kukaan toivo. Mutta rakkaiden suojelu on todella voimakas tunne. Sitä tekee mitä vaan, jotta rakkaat ova turvassa.

Sitten iskee se todellisuus, vanhemmat kuolevat joskus ja me olemme, me sisarukset edelleen täällä. Miten sitten? Miten lakipykälät, miten raha-asiat. Miten perintö, miten sen saisi tasoitettua kuukausittain, miten sen saisi olemaan vaikuttamatta tukiin niin, että loppuelämä on turvattu. 

Ja oikeasti, se nyt ilmeisesti on niin, että sitä kai itse täytyy järjestää ehken koko perheensä hautajaiset sitten kun aika koittaa. Jaa, toivon sitten vaan, että miehen puoli hautaa sitten joskus minut. Toivon kyllä, että siihen päivään on toki pitkä, pitkä aika ja saan nauttia elämstä mahdollisimman kauan!

Elämä, elämä on aina elämisen arvoinen. Elkee ihimiset erehtykö siitä!