”Fiksu psykoosipotilas on pakko jättää heitteille” – omia vinkkejäni miten toimia omaisena.

ESS kijoitti artikkelin perustuen psykiatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri Jyrki Joensuun haastatteluun. Asian ytimenä oli tämä ”Psykoosissa oleva ihminen ei käsitä tarvitsevansa hoitoa, koska todellisuudentaju on poissa. Tällöin ihminen voi olla vaaraksi itselleen tai muille, yleensä itselleen.”

Noinhan se valitettavasti monesti on. Mitä siis tehdä?

Olen itsekin ollut tuossa tilanteessa alunperin. Minua turhautti niin perhanasti ja mikään ei tuntunut auttavan, ei vaikka mitä sanoisi. Mutta ei kannata antaa periksi!

Omia vinkkejäni ovat nämä 

• Psykoosipotilaan kanssa kannattaa keskustella ja tehdä aina selväksi kun häntä ei ymmärrä yhtään. Jutella myös nykymaailman tapahtumista ja tietääkö hän niistä. Myös vaikka tunkea omia asioitaan hänelle vaikka ei näyttäisi kuuntelevan tai tajuavan.
• Lisäksi kannattaa pyytää selittämään ja avaamaan logiikkaa siihen, mikä nyt on se päällimmäinen harha – selittämään sen. Näin sitä pääsee haastamaan ja parhaimmillaan saa edes pienen raon siihen, että psykoosipotilas saa pienen ahaa elämyksen, että saattaa ehkä olla itse väärässä.

Itselläni on onnistumisen kokemuksia kummastakin, erityisesti jälkimmäiseltä. Psykoosissa kun ihminen ei yleensä kuitenkaan osaa sitten olla kovin looginen ja niihin pääsee tarttumaan ja kysymyään epäjohdonmukaisuuksiin selityksiä sekä tarkennuksia.

Tuo keskustelu vaatii kieltämättä kärsivällisyyttä ja yhtään ei voi surkutella. Ihan vaan reippaasti jutella.

Toinen asia mikä nousi esille ESS artikkelissa Jyrki Joensuun viestistä ”– Jopa kolmannes skitsofreniapotilaista ei koskaan tajua sairauttaan, vaan jättää lääkkeet ottamatta. Heistä lääkkeiden käyttö tuntuu älyttömältä, kun kerran ei ole mitään vikaa.”

Tuokin on koettu! Erityisesti kun veljeni on ollut aktiiviurheilija ja aina vihannut ottaa lääkkeitä yleisestikin. Suosittelen siis injektiolääkitystä. Ainakin ne psykoosilääkkeet mihin olemme törmänneet  toimivina viime vuosina, Risperdal Consta sekä uudempi Abilify, ovat kumpikin saatavana injektiona. Apteekissa voi käsittääkseni pyytää injektion vaikka resepti oliskin tabletteihin. 

Injektiolääkityksessä olen huomannut, että veljeni ei niin koe ottavansa lääkkeitä kun ei tarvitse ottaa pillereitä joka päivä. Se ikäänkuin normalisoi mielenterveyspotilaan arkea paremmin. Ainakin pysyvän lääkityksen kannalta olen huomannut, että lääkekielteisellä henkilöllä tuo toimii parhaiten.

Se vaihe mielenterverysongelmia, kun henkilö kieltää sairautensa on omaisille kaikista raskainta joten tsemppiä huimasti kaikille siinä tilanteessa oleville. Mutta asioilla on tapana järjestyä, ei kannata antaa periksi!