Kohtaamisia ja ajatuksia I love me! messuilta FinFamin ständiltä

Viikkonloppuna olin vapaaehtoisena FinFami Uudenmaan I love me! messujen ständillä. Messuilla on aina kivaa mutta erityisen antoisaa olla jakamassa tietoa, että tukea ja apua on saatavilla. Ja FinFamin uusi lakipaketti esite on aivan loistava!!! Voi kun sellainen olisi ollut olemassa jo vuosia sitten mutta parempi nyt kuin ei koskaan.

Erityisesti keskustelut viikonlopun aikana olivat upeita ja FinFami Uudenmaan Reettaa lainaten, todellakin jäi hyvä pössis viikonlopusta.

Hajatuksia ja ajatuksia kasailtuna. 

Miksi KELAn tukemaa psykoterapiaa, joka on nimenomaan tarkoitettu työikäisille ja tukemaan elämää, ei saa ilman mielenterveys diagnoosia. Siis niin kaistahullua!!! Omaisilla usein on tarve tuohon psykoterapiaan mutta kuka nyt haluaa ottaa jonkun diagnoosin, mikä ei pidä paikkansa, saadakseen KELAn tukea ja lääkäri on silti valmis sen tekemään koska muuten ei saa KELAn tukea. Onko siis tarkoitus, että kaikki jotka haluaa terapiaa maksaa sen itse. En tiedä mutta tulipahan vaan mieleen 🙂

Miksi sisarukset ovat omaisista unohdetuin ryhmä? Ne, joilla ei ole identiteetti vielä muodostunut eikä se ole koskaan enää ilman mielenterveyomaisuutta sisaruksen sairastumisen jälkeen. Monilla vanhemmilla se tulee kuvaan vasta aikuisena. 

Puhuin äitini kanssa pari päivää sitten tuosta ja olisi niin super upeaa, jos ensimmäisellä sairaalareissulla vanhemmat saisivat vanhemman oppaan ja sisarukset sisaruksen oppaan. Käytäisiin läpi mikä sairaus on kyseessä, mikä on sairaalaan toiminta JA erityisesti mitä tunteita odottaa ja miten hyväksyä ne. Esimerkiksi vanhemmat hädässään automaattisesti ajattelevat väärin miten tukea ja ”suojella” niitä niin sanottuja terveitä sisaruksia.

Ja me vaikenemme koska emme halua aiheuttaa lisähuolta perheelle mutta kyllä rakkaat äipät ja iskät – salailun huomaa ;) Ja jos tilannetta ei rehellisesti kommunikoida niin sitä helposti ajattelee kamalampia kuin mitä todellisuus on. Tieto helpottaa tuskaa eniten.

Lisäksi… ja en todellakaan tarkoita pahoittaa kenekään mieltä. Mutta näistä asioista pitäisi puhua suorempaan ja sellaisella tavalla, jota nuoretkin ymmärtävät. Lujaa lempeä tarvitaan vaikka hätä olisikin suuri. Nuoret tiedostavat nykyään mielenterveysongelmien olemassa olon, voivat olla kavereista huolissaan ja asioista puhutaan ja kiinnostusta on. Tähän pitäisi pysytä vastaamaan koska nuorissa kuten kliseinen sananlasku sanoo, on tulevaisuus.