Mielenterveysomaiset – we kick ass! Ylistys voimaantumiselle.

Oli aika peestä päivä töissä ja aijai, että teki hyvää avautua puhelimessa mielenterveysomaiskaverin kanssa. Miten ”maallikot” kokevat asiat ja miten me mielenterveysomaiset.

Stressinsietokyky. Sfäärit ovat aivan toisella skaalalla! Ei sitä pienistä työpaineista jaksa stressata (*tutusta tosin ei mikään voi estää). Ja itsehoitokyyvyt, tunnetilojen tunnistaminen ja esim. unen merkitys. Ei tarvitse polttaa itseään loppuun kun tunnistaa oireet ja osaa ne heti hoitaa. 

Pillerit silloin tällöin eivät ole häpeä. Sen on akuuttivaiheen paniikki ja kaaos opettanut kantapään kautta.

Huumori, ah – kenenkään muun kanssa ei voi kukkia sellainen satiirinen huumorin kukka kuin kahden mielenterveysomaissisaruksen välillä. Niin parisuhteet, työ kuin perhe. Se ihmeellinen ihana vapauden tunne, kun ei tarvitse selittää itseään!

Tänään jouduin selittämään itseäni, kehityskeskustelussa. Se, että minulla on burnoutin oireita ei tarkoita, että minulla on burnout. Asia on hoidossa ja hoidan sitä myös työssä, mitä pitää tehdä, että tilanne paranisi. Asiat osaa eritellä, analysoida omat tunteensa ja syyt niihin ja toimia ratkaisukeskeisesti, jotta asiat muuttuisivat.

Sitä oppii, kun esim. käydään läpi millä suunnitelmalla voi kotiutua sairaalasta avohoitoon ja miten sitten taas toimitaan kotona. Ratkaisuja. Ei vatvomista.

Hyväksyminen. Asiat on helpompi hyväksyä ja ottaa sellaisena kuin ne ovat. Joo, tilanne on nyt näin ja mikä on seuraava askel. Taas ratkaisuja, ei vellomista.

Ja aina se pilven hopeareunus, asiat voisivat olla huonomminkin. Eli ollaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä on.

Olemme kestäviä, voimakkaita ja viisaita.

Hyvä me!