”Mitä psykoosi tarkoittaa” FinFamin teemaluennon omia oivalluksia skitsofreniasta.

Eilen päätin melko ex tempore ajella työpäivän päätteeksi FinFami Uudenmaan tiloihin Pasilaan kuuntelemaan toiminnanohjaaja Leif Bergin yleistä luentoa aiheesta ”Mitä psykoosi tarkoittaa?”. Ajattelin, että teoria olisi hyvä vastapainoa kokemukselle.

En silti tienny kuinka paljon uutta oppisin, joten oli positiviinen yllätys huomata. Että se, mitä oivalsin liittyi siihen, että ymmärrän paremmin mitä veljeni saa tietyistä käyttäytymismalleistaan.

Esim. aika kun hän kulki vain parvekkeen ovesta ulos. Eilisten oppien perusteella oletan, että hän koko etuoven vaaralliseksi ja parvekkeen oven turvalliseksi. Niinpä ensin riitti, että hän takalukitsi etuoven. Mitään pahaa ei siis sieltä tule, hän on turvassa.

Sitten, entä jos joku murtaa lukon – voi ei – täytyy siis laittaa tuoli oven eteen, että se varmasti pysyyy kiinni. Mutta, tuoli on aika kevyt, parempi laittaa sohva siihen niin varmasti olen turvassa ja mitään pahaa ei tapahdu. Eli lopulta kasa huonekaluja etuoven tukkeena. Luultavasti siksi, että näin mitään pahaa ei varmasti tapahdu ja elämä on hallittavissa.

Numerot ja matemaattiset kaavat. Ulkona on mahdollista ja turvallista ilmeisesti hänen mielestään liikkua, kun seuraa lyhtypylväiden numeroita ja yhdistää niitä eri juoksuaikatuloksiin ja matkoihin ja niiden kaavojen perusteella tietää mitä reittiä kulkea. Eli maailma on hallinassa ja siellä voi liikkua.

Pieniä, hänelle tärkeitä tavaroita. Hän usein valittelee, että kun ne hukkuvat. Sitten toisaalta kun keskustellaan, niin hän kertoo miten ne on tärkeä sijoittaa eri paikkoihin. Itse ihmettelen, että miksi et hommaa rasiaa, johon laita ne aina niin eivät ole hukassa!!! Ilmeisesti taas kyse on tuosta, että kun tuo on tuossa ja tuo on tuossa ja tuo tuolla – niin silloin oli hyvä fiilis – niin se on sen takia, että tavarat olivat juuri noissa paikoissa. Eli niiden täytyy olla aina noin, koska vain niin on hyvä fiilis. Koska fiilis on siksi, että ne olivat noin.

Sen olen aina tiennyt, että kyllä hän käsittää, milloin häntä ahdistaa mutta hän on symbioosi siitä 50% joka osaa kertoa ahdistuksestaan ja siitä 50% joka ei osaa kertoa ahdistuksestaan. Hänellä ongelma on se, että hän oikeastaan ei osaa selittää mikä ahdistaa vaan tilalle tulevat hänen oman poukkoilevan mielensä kielikuvat, joita on muiden vaikea hahmottaa. (siinäkin tulkinnassa kyllä vuosien saatossa kehittyy! No worries.)

Tänään puolestaan itse mietin, että tilanne, jossa olin olisi ollut ylitsepääsemätön skitsofreenikon mielenhallintakeinoilla. 

Ensin tippui wifi kun tein kotona etätöitä. Sitten huomasin, että ongelma oli sähkökatko. Soitin sähkönjakelijalle, kyllä, kaupunginosassanne on sähkökatko. Arvioitu kesto 1-3 tuntia. Avaan verhot ja huomaan paloauton, ambulanssin ja energiayhtiön auton ikkunasta ja mietin, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Sitten kuuluu valtavaa pauketta rapun alaovelta. Menen katsomaan, että mitä ihmettä tämä nyt sitten on! Siellä on kaksi palomiestä. Huikkaan ikkunasta heille ovikoodin. Kohta silti taas kuuluu valtavaa pauketta rapun ovelta. Mietin, että perhana, kai se mentävä rappuun sitten avaaman se ovi.

Avaan oven, palomies sanoo, että koodi ei toiminut. Noh, siinä vaiheessa itsekin tajusin että pöh, niin ei kai sähkölukko toimi sähkökatkon aikana joo. Palomiehet kysyvät ”Onko asunnossanne savua tai savun tuoksua?” minä siihen että ”öö, ei, MIKSI?” he ”no tuolla on pari pientä tulipaloa naapurissa. Tiedätkö onko muissa asunnoissa ketään kotona?” minä sitten että ”jaa, ei taida olla kun parkkipaikkaa katson. Mitä tämä on, liittyykö tämä sähkökatkoon?” he vain ”en tiedä, energiayhtiö tietää paremmin”

Kohta paloauto ja ambulanssi lähtevät mutta paikalla alkaa olla armada energiayhtiön autoja (muuntaja on tien toisella puolella ja näkyy ikkunastamme) ja kaivinkone jne. 

Ei nettiä, ei sähköjä, ei valoja ja ihmetys siitä, miten nämä asiat linkittyvät toisiinsa ja mitä tapahtuu!!! Jos jo ns. normaalilla ihmisellä on pöllämystynyt ja pihalla oleva epätietoinen fiilis, niin se antanee esimakua siitä, miltä skitsofreenikosta tuntuu melkein aina. Ja miksi siihen täytyy kehittää hallintakeinoja.