On OK olla olematta OK, OK?

Pikkusisko nautti ihanan stressinpoistoviikonlopun Vierumäellä ja on taas blogin parissa uusin ajatuksin ja kirkkain mielin. Tämän kirjoituksen inspiroi Facebook feedin mainos. Kuva alla.

Voisin vetäistä tuon paidan vaikka heti päälleni! Siinä on yksi elämäni motto. On ok, että kaikki ei ole ok.

Sitä ehkä voisi saada käsityksen kirjoituksistani, että olen ihan tsuittsait sinut veljeni sairauden ja koko johdannaisen tilanteen kanssa. Ei, ei suinkaan.

Olen tehnyt rauhan asian kanssa, pystyn hyvin elämään sen kanssa. Minä olen ok mutta ei se nyt härregud tietenkään ole ok, että joku on pysyvästi sairas. Eihän kukaan halua olla sairas tai toivo, että joku muu olisi sairas. OK?

Elämässä ei kai koskaan ole kaikki ok, tai noh – voi ollakkin. Eihän ok tarkoita täydellistä. Mutta miten oppisimme tai kasvaisimme ihmisinä ilman ei todellakaan ok tilanteita! Elämä tapahtuu, ihminen sopeutuu. Me olemme rakennettuja siihen.

Meillä on valta kuitenkin valita asenteemme ja ohjata ajatteluamme sekä mielipiteitämme, tapojamme. Ok?

Olen valinnut huumorin, armon itseäni kohtaan että en voi aina jaksaa kaikkea sekä positiivisen reunan etsimisen asioissa. Ne ovat kenen tahansa vapaasti valittavissa.

Ei niillä pimeyttä taikka varjoja pois saa, mutta ne antavat työkaluja käsitellä pimeitä tunteita ja asioita. Auttavat siinä, ettei vajoa pimeyteen tai varjoihin. Ei edes niinän hetkinä, kun valoa ei tunnut olevan. On siellä aina joku säde, joka vain tunkee läpi – jos vain itse antaa sen tapahtua.

Elämä ei ole täydellistä, mutta se on ok!