Uusi työ, uusi mielenterveys(erin)omaisuus identiteetti
Pikkusisko vaihtoi työpaikkaa kuukausi takaperin, eli tämä kevät on ollut muutoksen aikaa. Päätöstä piti pohtia pitkään ja hartaasti ja löytää ne oikeat arvot, millä päätös kannattaa tehdä.
Nämä arvot pätevät mielestäni elämään yleisesti. Ensimmäinen askel on pohtia rauhassa, itse, ei antaa muiden sanella miltä itsestä tuntuu tai mikä on parasta. Vain itse voi tietää. Muut voivat antaa tukea ja näkökulmia, mutta lopulta, jokaisen päätöksen teemme elämässämme itse.
Elämä tapahtuu, päätökset teemme itse.
Asioita, joita pohdin:
- Kenelle teen töitä, siis kenelle HALUAN tehdä, ketä seuraan (jos ei löydy kunnon vastausta niin se kertoo paljon)
- Yhteisö, olenko valmis luopumaan ja katsomaan, mitä tuleman pitää uudessa paikassa
- Esimies, onko hän sellainen kuin mitä esimieheltä odotan JA miten hän suhtautuu mielenterveysongelmiin. Veljeni tilanne aina joskus pakostikin nousee esille, jos on tilanne, että minua tarvitaan kotipaikkakunnalla.
- Työrooli, onko se mielekkäämpi kuin edellinen, pääsenkö käyttämään enemmän vahvuuksiani
Moni muu asia toki oli myös listalla, mutta tosiaan mielenterveyomaisena tämäkin asia on osa melkein jokaista päätöksentekoa. Aina sitä joutuu pohtimaan, miten toiset ottavat asian.
Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tilanne on se, että työhierarkiassa ylempäni tietävät asian ja useampi kollegani. He ovat ensimmäiset ihmiset elämässäni, jotka tuntevat minut alusta saakka tätä asiaa myöten.
Se taas osin, ei ainoana syynä, on aiheuttanut pienen identiteettikriisin. Olen aina pitänyt työminästä erillään ja salassa mielenterveys(erin)omaisuuteni. Nyt kun se ei olekaan enää mikään salaisuus vaan päinvastoin monia työelämässäkin hyödyllisiä taitoja antava vahvuus, nyt voikin jotenkin hengittää vapaammin!
Suosittelen.