Arvot, ne ovat pään sisäisiä. Se, mitä niistä haluaa tuoda esille vaihtelee iän mukaan. Toisilla taas ei ole vaihtoehtoa ja toisille maailma on selvä taikka mustavalkoinen, toisille täynnä eri harmaan sävyjä. Meitä on joka lähtöön. Ja ei sitä koskaan voi päältäpäin tietää.

Itselleni tämä mielenterveysomainen, se on niin suuri osa realiteetteja ja elämää, että sitä ei voi irrottaa minusta missään tilanteessa. Ei vaikka siitä ei olisi mitenkään puhe taikka se ei liity tilanteeseen. Siellä se silti on, vaikuttamassa ajatusmaailmaan ja miten hahmotan maailman. En elä ainakaan kovin yksipuolisessa kuplassa – vaikka kuplassahan me kaikki elämme, se on tärkeää muistaa.

Olenko vain mielenterveysomainen, en tietenkään. Olen tietysti kiinnostunut myös muusta. Musiikista ja sen soittamisesta, olen tarkka tyylistäni ja joo – olen myös muotiblogannut NYCiläiseen blogiin kunnes se alkoi tuntua todella turhalta – leffat, pelit ja hevoset sekä koirat ovat myös osa minua. Sekä mitä suuremmissa määrin valitsemani työura.

Sen kaiken vain tietenkin, kuten jokainen meistä, filtteröi omien kokemuksiensa kautta.

Se ei koskaan oikeastaan näy päällepäin. 

Mutta se on aina tärkeää muistaa, kun puhumme vieraiden ihmisten kanssa. Kuva vääristyy aina, vaikka sillä ei pahaa tarkoitettaisikaan.

Mielenterveysasioissa ehken suuremmin kuin monissa muissa koska niitä leimataan niin pahasti. Mutta kyllä, olen skitson sisko ja rakastan veljeäni. Ei moni hänestäkään päällepäin tietäisi, että hänellä on mielenterveysongelmia.

Kannet eivät kerro paljonkaan kirjasta.