Rakkautta vain & sairaalahoidon ihmettelyä
Rakkaus. Rakkaus perhettä kohtaan ei lopu. Tämän tietävät kaikki, vanhemmat ja sisarukset ovat rakkaita oli mikä oli. Se ylittää joskus ymmärryksenkin.
Rakastan sinua veljeni, rakastan sinua äitini ja rakastan sinua fyysisesti kuollut isäni, sinä et koskaan kuole henkisesti minulle. (ja vaikka olenkin viljellyt huumoria, niin voitte uskoa, että kyllä – itkin kun kirjoitin tuon lauseen. Mutta itku puhdistaa, itku ei ole aina surua vaan iloa.)
Joulukuuussa meillä oli ensimmäinen hoitopalaveri sairalaassa veljeni viimeisimmän psykoosin tiimoilta. Ne eivät koskaan varmaan ole mukavia potilaan kannalta, koska kaikki mitä siellä sanotaan tuntuu helposti kritiikiltä. Ja kun ihminen vielä on psykoosissa, eikä pysty ihan täysin loogisesti käsittelemään tilannetta, niin voin kuvitella että tuntuu kuin olisi syytetyn penkillä oikeudessa.
Tilanne menikin siihen, että veljeni alkoi selvästi turhautua. Ei osannut vastata psykiatrin kysymyksiin kunnolla ja ajatukset menivät ihan sekaisin. Minä turhauduin hoitohenkilökuntaan, omahoitaja ei sanonut mitään, kotipalveun henkilö oli melko ulapalla ja psykiatri ei saa mitään veljestäni irti. Minä en ymmärrä mitä tuo ammattilaisten porukka edes tavoittelee!!!
Otan tilanteen haltuun kun se on luonnollista minulle työni puolesta, joskaan ei mitenkään hoitoalalla. (tai noh, ei työssänikään muutosjohtamisen parissa ihmiset aina käyttäydy ollenkaan järkevästi 😀 )
Selitän veljeäni psykiatrille ja hän vähän nyökyttelee. Sanon myös, että sinun pitää puhua ilman omia vertauskuvia kun ei niitä ymmärrä kuin me, ketkä olemme aina sinut tunteneet.
Hän turhautuu ja sitten turhaudun minä, joskin enemmän hoitohenkilökuntaan, joka tuntuu olevan neuvoton. Sitten päädyn pitämään monologin, jonka avain kohta on ”Sinä olet minun rakas veljeni ja ymmärrä, ymmärrä, että me kaikki haluamme vain auttaa sinua. Auttaa!!! Emme me sinua kritisoi ja voit sinä puhua noita omia asioitasi kunhan saadaan arki kuntoon ja kommunikaatio.”
Se sai hänet takaisin hoitopalaveriin mukaan. Annoin vaihtoehtoja. Haluatko mieluummin, että terveydenhuolto hoitaa nämä käytännön asiat kuntoon vai onko ok, että me, sinun perheesi osallistumme ja saammeko auttaa sinua. Hän hyvin rauhallisesti vastaa, että kyllä te kaikki saatte auttaa minua.
Minun sydämeni suli. Rakastan häntä niin. Häntä ja hänen kaunista, vapaata mieltään.
Onko se yksinkertaista ja helppoa hänelle tai minulle. Ei, mutta rakkaus on rakkautta. Tiedän myös, että hän rakastaa minua.