Suomalaisen suurin riesa on SISU! Pärjäämisen kulttuurista maassamme.
Sisu, se nähdään yleensä vain positiivisessa valossa. Mutta hei! Entäpä jos käännetäänkin asia toisinpäin hetkeksi. Koska mikä siinä on, että täällä kivusta ei saa valittaa, pärjätä pitää vaikka pää kainalossa.
Jos mahdollista, niin tätä lukiessa kannattaa kuunella tuota jo toissapäivänä mainittua Tiisun biisiä, jota lainasin myös otsikossa tänään.
Koko yhteiskuntamme on yhtä pärjäämisen kulttuuria. Oli sille sotien jälkeen todellakin tarpeensa mutta nyt STOP tuolle hulluudelle!!! Maailma ympärillämme on muuttunut globaaliksi. Telkkarista katsotaan mitä halutaan, milloin halutaan. Mediaa on joka puolella, luurissa, tabletilla, kadunvarsilla, eteisen lattialla.
Miten kukaan voi käsitellä kaikkea sitä infromaatiohälyä, mitä meille tungetaan – tämäkin blogi yhtenä niistä, siitä pahoitteluni 😉
Yhteiskunta, johon nuorten pitäisi valmistautua näyttää aika pelottavalta. Terveydenhuoltoa heikennetään, uudet kiusaamisen tavat ja brutaali nettikeskustelu, johon jostain syystä on ihmisyydessämme menty. Töiden pysyvyys tai tien löytäminen, kun työmaailmakin muuttuu sitä tahtia, että ei noista ammattinimikkeistä ja työnkuvista saa mitään selvää. (en minäkään osaa selittää työtäni kenellekään, joka ei ole samoissa hommissa! Yritetty on.)
Sisu, sisulla minäkin menin, mutta olin lopulta viime viikolla pari päivää vapaalla. Niin että sain nukkua! Onneksi mielenterveysomaisena olen oppinut milloin raja alkaa tulla väsymyksessä vastaan. Kuinka moni ei osaa, ennekuin romahtaa? Kas kun pärjätä pitää ja ei meillä ole tavattu valittaa asioista. Siinä tätä nykytyöelämää Suomessa.
Sisu ja terveydenhuolto. En edes mene siihen resurssipulaan ja mihin se ajaa mielenterveyden siellä työskentelevillä. Vaan potilaan kannalta. Koko mentaliteetti on äkkiä ulos, meillä kun ei ole tapana valittaa. Suomessahan esim. kipulääkitään vakaviakin sairauksia sairastavia heikosti. Sisulla katsos on ennenkin menty…
Ja eihän nyt sentään mielenterveyspuolellakaan kannata kysyä miten omaiset voivat? Kun kyllähän ne pärjää kun ei niillä ole tätä skitsofreniaa. Jaa-a, kuinkakohan moni omainen sairastuu masennukseen, PTSD, tai vähintään vakaviin uni- ja/tai keskittymishäiriöihin (noh, noi onkin PTSDn oireita).
Sisulla mennään vaikka läpi harmaan kiven!
”Mäkin menen läpi vaikka harmaan kiven
Mäkin menen läpi vaikka harmaan kiven
No kyllähän määkin mutten sillon ku eessä on iso kivi
Ai hiidenkivi
No en mäkään sitten kulje läpi jos kivi on liian iso”
Ei sen harmaan kiven läpi tarvitse kulkea, jos se vaan on liian iso!
Se pitäisi koulutuksen, terveydenhuollon, työmaailman ja ennenkaikkea meidän kaikkien itse ymmärtää ja otettava mielenterveys keskiöön. Ugh, olen puhunut.