Unettomuus saa kenen tahansa pään piupau!
Uni pitää meidät hengissä ja järjissämme. Pätee kaikkiin meihin ihmisiin. Sanon usein nukkumaan mennessäni itselleni ”nyt nukut senkin hölmö!!!”.
Veikko Lavi laulaa tässä tolkkua puhetta meille kaikille.
Mielenterveyongelmaisena ei oikein voi välttyä siltä, että ei menisi tilanteeseen itse välillä liikaa tunteella sisään. Sisarus lisäksi huolehtii myös vanhempien voinnista siinä missä sisaruksenkin. Ja jos ei vertaistukea ole, niin sitä on hyvin hyvin yksin omien ajatustensa kanssa. Niitä ei todellakaan aina saa pysäytettyä siksi, että pitäisi nukkua vaikka järki niin sanookin.
Päälle jos on työstressiä, parisuhdeasioita taikka raha tms. huolia niin resepti on jo valmis unettomuuden noidankehälle.
Ainoa kerta, kun olen näiden vuosien aikana kokenut itseni masentuneeksi johtui unettomuudesta. En nukkunut kunnolla kolmeen viikkoon. No ei kai ny sitten ole mikään ihme, että vähän romahtaa!
Lopulta kun istuin suihkun lattialla päätin vaan, että ei helvetti tämä näin voi jatkua ja nousin ylös. Puin kivat vaatteet päälle ja soitin ystävälleni. (hän tosin oli jo niin huolissaan eristäytymisestäni, että oli jo tulossa rimputtamaan ovikelloani – tuo ihana ihminen)
Tuosta on yli kymmenen vuotta aikaa ja sen jälkeen opin, että EN IKINÄ ENÄÄ ANNA UNETTOMUUDEN JATKUA KAHTA YÖTÄ PIDEMPÄÄN. Tuo lupaus itselleni on pitänyt.
Olen siis kehittänyt läjän kaikenlaisia tekniikoita, osa ihan höhlän kuuloisia mutta toimivat minulle.
Ensimmäinen ilmiselvä on, että ei ole mikään häpeä käydä pyytämästä lääkäriltä nukahtamislääkkeet pariksi viikoksi. Mielenterveysomaisen ei juuri tarvitse perustella syytä yleensä. Aika ymmärrettävää, että meillä esiintyy unettomuutta. Ja kun oletamme, että rakkaamme ottavat lääkkeensä niin mikä häpeä meidän on välillä tukea pääkuuppaamme pienellä kainalosauvalla lääkkeen muodossa!
Tärkeintä on estää noidankehän syntyminen, sen että nukkumaan mennessä jo heti ajattelee että en kuitenkaan nuku. Selvä häly sille, että kainalokeppitabut kehiin.
No sitten ne höhlät. Alussa jo mainitsin tuon yleisimmän. Komennan itseni nukkumaan ja olematta idiootti. Päällimmäisenä tuon onnistumisessa on sisäistää tämä ajattelumalli ”jos en voi tehdä asian eteen yhtään mitään juuri nyt niin turha sitä on pohtia, sen sijaan nukkuminen auttaa asiaa”.
Lisäksi jos heräilen aamulla ja vaikka herätykseen olisi 30min niin ajattelen ”ihanat torkut yhden sitcom jakson ajan” ja boom, takaisin uneen. Hopeareunuksen löytäminen, ajattelun kääntäminen keskittymään myönteiseen negatiivisen sijaan on auttanut minua.
Hengitystekniikka. Syvään hengittäminen pari minuuttia sänkyyn siirtymisen jälkeen. Opin tuon taidon Fustrassa. Rauhallinen syvä, syvä hengitys palleaan asti pitämällä vatsalihakset kireinä niin, että tuntuu kuin happi menisi alaselkään asti rentouttaen sitä. Uloshengitys hitaasti, niin että tuntuu kuin vajoaisi maan alle. Itse saan tuosta rauhaa myllertävään päähän.
Tuohon uusimpana lisänä löysin alaleuan rentouttamisen. Stressini tuppaa näkymään siinä, että puren unissani hampaita yhteen ja leuka on usein ihan jumissa tuosta. Hengitellessä pyrin rentouttamaan leuan täysin ja keskittyä vain hengittämään ja rentoutumaan. Kun leuka rentoutuu niin hartiat valahtavat ihanasti rennoiksi samalla ja sitä alkaa vajoamaan ihanaan uneen.
”Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan elämä!”