somekuplaähky ja suorittajan ajatukset

Minä olen  suorittaja.

Vaikkakin useimmiten sieltä, mistä aita on matalin, mutta suorittaja silti. Inkan postaus mummopöksypäivästä herätti ajattelemaan omaa käytöstäni. Juuri noin, mummopöksypäiviä kaikille!

Mulla on päässäni jatkuvasti niitä pirullisia to do- listoja ja ne kuormittavat. Useimmiten ne on ihan kivojakin juttuja, mutta siellä ne aivojen perukoissa rasittavat, pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Ihan sama, onko kyse kotihommista (pese ikkunat), harrasteista (sekin homma jäi kesken ja siitä yhdestä kankaasta voisi tehdä vielä jotain) vai työstä (muistinko merkata kaiken, tiedottaa kaiken), jopa parisuhteesta on olemassa to do- lista. Muista helliä puolisoa, muista keittää kahvia, muista huomioida, vastasinhan kysymykseen, teinhän tarpeeksi? Jatkuvaa tasapainoilua elämän eri osa-alueiden välillä. Voi kun osaisi vain olla.

Kun vain osaisi olla.

Ongelma mun kohdalla on siinä, että mistä tietää mitkä asiat kuormittavat hyvällä tavalla, pitävät koneiston käynnissä, ja mitkä sitten vain ja ainoastaan stressaavat? Löytyy minultakin niitä en tee mitään- päiviä, mutta niittenkin täytyy olla etukäteen suunniteltuja omassa mielessäni tai poden huonoa omaa tuntoa, kun en tuottanut mitään. Ja miksi helvetissä?! Miksi minun pitää tuottaa yhtään mitään? Ketä varten? Ketä ihmettä varten suoritan vapaapäivininä yhtään mitään?

Ongelmaksi tässä ilmaantuu se etten osaa olla tekemättä mitään. Meneekö elämä hukkaan, jos en tee jotain. Valuuko aika sormieni välitse, jos en osallistu. Jos vain Netflixaan ja chillaan. Pitäisikö, koska kaikki muut? Nauretettava puoli tässä on se, etten oikeasti edes käy missään, osallistu mihinkään sen kummenmin. En ehkä edes halua. Se ajatus vain jäytää takaraivossa. Että kun pitäisi. Tee. Osallistu. Suorita. Sohvalla makaamalla et ole kelpoinen yhteiskunnan jäsen.

Ja mistähän hitosta tälläiset ajatuksen tulevat, kysynpähän vaan. Kuka muu muka määrittää millainen on minun hyvä elämä. No ei kukaan muu kuin minä, mutta miten sen ajatuskulun syöttää itselleen uudestaan. Tämä riittää, älä tee yhtään sen enempää kuin haluat. 

Somekupla. 

kukat ja silleen.jpg

 

 

Nyt yritän höllätä, kaikkeen ei tarvita suorittamista.

Onko vinkkejä, miten relata?

Kommentit (3)
  1. Kun vain osaisi olla.

    Jep.

    Kun vain.

  2. Minulle ihan parasta relaamsta on, että lähden lomamatkalle, ihan minne vain, pois tavallisista ympyröistä. Silloin kun tavalliset asiat ovat kaukana, ei niitä tule ajateltua, sekä siellä toisessa paikassa on paljon uutta tekemistä, nähtävää, kyllä huolet ja listat unohtuu!

    Jollekin toki voi riittää se uppoutuminen hyvään kirjaan tai katsoa mukaansa tempaava leffa, mutta se on niin lyhytaikainen unohtaminen ja kuitenkin olet siinä samassa paikassa, joten minulle ehdottomasti tuo: pois kotoa, pois arkiympyröistä! 🙂

    1. Kyllä kotoa poistuminen rentouttaa ihan eri tavalla, mutta koko ajan ei viitsisi kotoaan lähteä…. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *