Aamutoimet hetkessä

Työaamuina on tehokkuus huipussaan.

Huomasin mahtavan Cougarin ja ihanan Virven kertoneen omista aamurutiineistaan. Sen verran erilaiset aamut oli näillä naisilla, että päätin tuoda oman aamun aloitukseni esille. Vapailla vetelehdin suunnilleen koko päivän yöpaidassa, vaihtaen sen vain ehkä ja mahdollisesti iltapäivän aikana ”siistimpiin” leggareihin ja väljään kotipaitaan, mutta arkiaamuina on nopeus ja suunnitelmallisuus valttia.

Tykkään nukkua, siksi aloitan valmistautumisen aamuun jo edellisen iltana. Teen eväät laatikoihin, varaan kaiken samalle hyllylly vierekkäin jääkaappiin etten unohda kiireessä ottaa kaikkea (aamupala, lounas, välipala) mukaan. Varaan myös vaatteet pukemisjärjestyksessä, oikeinpäin käännettyinä kylpyhuoneeseen esille. Edellisenä iltana pakkaan käsilaukun tai repun valmiiksi, riippuen päivän agendasta. Tottakai laitan valmiiksi esille myös korvakorut ja rannekellon, ettei mitään tarvitse etsiä tai valita aamulla.

Kun kello soi vaikkapa 6.45, nousen heti ylös, silmät sikkuralla hapuilen kohti kahvinkeitintä ja keitän yhden kupin kahvia. Ensimmäisen kupin kahvia haluan ehdottomasti juoda kotona, tästä en luovu enää. Kahvin tippuessa suoritan aamupesut ja puen, otan kahvin, meikkaan ja askartelen tukan kuosiin. Tämä on yleensä se hitain vaihe, joskus onnistuu nopeasti, joskus ei.

Työnaama ehostuu aina samoilla tempuilla, kosteusrasvaa, puuteria/meikkivoidetta, poskipunaa, ripsiväriä (luovuin silmien rajauksesta tovi sitten, ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan, koska silmälasit ja säästyy aikaa ainakin kaksi minuuttia, jonka voi sitten käyttää tukan laittamiseen), kulmat kuntoon ja huulille kunnolla huulipunaa. Piristyy siinä katsos koko ilme, kun on upeat pusuhuulet. Ja näyttää kuin olisi suorastaan panostanut hommaan. 

Poikkeuksetta, kellon ollessa 7.12, käyn pussaamassa nukkuvan puolison ja kiirehdin bussiin. 

Mutta voi kun sitä aikaa, jonka olen hukannut odottaessa bussia, saisi talteen. 

Olisin tienannyt jo loman.