Arjen pieniä iloja

Sairaspäivä kotona. 

Ihan kamalaa, sairastaminen on kamalaa. Ihmiselle, jolla on tarve tehdä jotakin koko ajan, pysähtyminen on kamalaa. Olen tullut tulokseen että joskus toisinaan, sairastelu (epämääräinen lämpöily ja voimattomuus) on mun kehon merkki stressistä. Jotta nyt pitää hidastaa. Ja sittenhän sitä hidastetaan, vastentahtoisesti ja pakolla. Mutta sohvanpohjalla maatessaan oppii taas arvostamaan elämän pieniä iloja. Alla lista, siitä mitä oivalsin.

1. On ihanaa, kun jaksaa päivittäin peseytyä. Hampaitten harjaus kaksi kertaa päivässä on pop! Sekä hiusten pesu edes joka toinen päivä.

2. On ihanaa, kun jaksaa päivittäin pukeutua. Elämä yöpaidassa ei ole kovinkaan luksusta.

3. On ihanaa, kun jaksaa miettiä mitä syö tai edes jaksaa syödä. Muutakin kuin jätskiä ja limua.

4. On ihanaa, kun jaksaa vartin lenkin koiran kanssa, ilman että pelkää jokaisella askeleella kuolemaa.

5. Toimiva netti on tosi jees. Viisi kuusi päivää ilman nettiä on aika rasittavaa. Televisiosta ei nimittäin tule yhtään mitään katsottavaa. Paitsi Linnan juhlat, joista ei ole mitään mielikuvaa, koska torkahtelin vähän väliä.

6. On ihanaa, että on rakastava puoliso, joka kantaa kaupasta sitä jätskiä ja limua riittävät määrät. Ja tyrkkää käteen buranaa ja silittää varovasti jalasta, kun muualta kosketus tuntuu pahalta. 

7. On ihanaa, ettei normaalisti romahda itkuun jokaisesta vastoinkäymisestä, kuten siitä että tuolilta ylösnouseminen on liian raskasta.

Suihkun kautta kohti parempaa arkea.