Ihana arki

Vaikka ulkona sataa vettä viidettä päivää eikä taivaan harmaus ole väistynyt hetkeksikään, voi arki olla silti hyvää. Ihanaa suorastaan.

Siihen minä itse pyrin, jotta jokaisessa päivässä täytyy olla jotain hyvää. Joskus joutuu kaivelemaan hieman enemmän, toisinaan sen hyvän löytää nopeasti. Arjen täytyy olla hyvää, koska suurin osa elämästä on pelkkää arkea, ei ainaisia ruusukimppuja, suklaata tai kuohuviiniä. Ihan pelkkää arkea.

Eilen sen löysin nopeasti. Tulin kotiin lyhyen aamuvuoron jälkeen ajoissa, koko talo oli vielä pimeänä yön jäljiltä. Koira nukkui olohuoneen lattialla, ei tainnut sekään huomata että tulin kotiin. Puoliso nukkui yövuoronsa jälkeisiä unia sängyssä. Kaikkialla oli hämärää ja ah, niin hiljaista. Kömmin samaan sänkyyn puolison kainaloon, lämpimään sänkyyn, oman peiton alle ja nukuin. Nukuin kaiken univelan pois keskellä päivää. Ihanaa. <3

Elämä univelan kanssa on todella kurjaa, ja siksi nukun aina kun on mahdollista. Tuntuu aina vähän syntiseltä tehdä niin, kun muu maailma jatkaa töitään ja tärkeitä tehtäviään, mutta minä nukun ja nautin siitä. 

Kun heräsin, vilkaisin sähköpostin toista aamukahvia juodessa kello 16.00. Noin puolitoista vuotta sitten, kyselin mahdollisuuksista päästä piirrosmalliksi. Silloin ei tarvetta ollut ja unohdin koko asian. Siirryin seuraaviin haaveisiin. Ei pidä jäädä jumiin asioihin, joita ei saanut vaan täytyy tavoitella uusia asioita. En halua katua sitä etten yrittänyt. Se olisi pahinta. Eilen, puolitoista vuotta myöhemmin sain sen haaveilemani tilaisuuden! Asia on pieni, mutta onpahan uusi kokemus takataskussa ja tarina kerrottavaksi. ”Silloin kerran, kun olin piirrosmallina…” 

Ihan tavallisesta harmaasta torstaista tulikin ihan jännittävä torstai. Maailma on ihmeellinen.

Asioilla on tapana järjestyä. 

Ja kyllä elämä kantaa, kun vain uskaltaa heittäytyä.