Ikäkriisiä kestä en…

”Neljänkympin kriisin tunnistaa siitä
Ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä
Näyttää keskisormee Onnelassa nuorille
Ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille”

Täytän ensi vuonna 34 vuotta. 

Ikäkriisiä pukkaa ja oikein urakalla.

Kaikki alkoi viattomista silmärypyistä. Kun hymyilee peilikuvallaan ja silmät siristyy, silmäkulmaan olikin tullut aivan kamalasti ryppyjä. Kriisi! Marssin välittömästi kauppaan ja ostin elämäni ensimmäisen silmävoiteen. Puoliso oli sitä mieltä, jotta kaikillahan noita ryppyjä on ja vielä ihan luonnollisesti. Hetkellisesti päätin lopettaa hymyilemisen.

Sitten täytin terveyskyselylomaketta ja kas kummaa, täytin lappuun aivan väärän iän. Kuvittelin olevani vielä 32. Ja voi sitä järkytyksen määrää, kun ymmärtää kadottaneensa kokonaisen vuoden. ”En voi olla vielä 33, en vaan voi…” Laskin syntymävuodesta eteenpäin ainakin kolmesti ennenkuin uskoin totuuden. Voi ei. Vuodet vierii ohi niin nopeaan, ettei niihin ehdi edes reagoida. 

Sain vielä töissä orastavan paniikkikohtauksen, kädet täristen ja hioten nieleskelin kyyneleitä, en voi olla näin vanha!! Miksi hitossa vanhenen, miksi hitossa kaikki ympärillä vanhenevat, minne kaikki maailman aika katoaa? Ensin olin ihan nuori, elämä edessä ja nyt yhtä äkkiä enää en. Mitä hittoa täällä tapahtuu?! 

Kaksi viikkoa märehdin kriisiäni, jaarittelin siitä kaikille ja sain ihan hyviä vinkkejä. Onneksi mun maailmassa tälläiset tuppaavat mennä ohi yhtä nopeasti kuin alkoivatkin ja nyt voin jo sanoa selvinneeni. Puhuminen kannattaa aina. Ja jotta seuraavaa katastrofitilannetta odotellessa…

Onneksi Chisu on ihana. <3

www.youtube.com/watch?v=HdsEOwZh72A