Käsityöt kunniaan!

Käsillä tekeminen pitää minut järjissäni.

Tällä hetkellä neulon, ompelen ja teen koruja. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa siirrettyä oman, mahtavan ajatuksen valmiiseen tuotteeseen sellaisenaan tai tiukan kokeilun ja kehittelyn kautta valmistuu jotain kaunista. Kaikki tekemiset eivät läheskään aina onnistu, mutta se tekeminen! Kun sitten yrityksen ja erheen kautta jotain tuleekin valmiiksi, se on maailman paras tunne. Kun minä, ihan itse, omin pikku kätösin tein. Se on parasta.

On ihanaa keksiä uusi tapa tehdä. Sydän hakkaa innostuksesta kun saan loistavan idean. Toki aina ideat eivät välttämättä toteudu samanlaisina kuin ideoidessa kuvittelin, mutta se ei haittaa. Tehdessä maailma lakkaa pyörimästä, on vain materiaalit ja omat kädet. Ajankulun ymmärrys katoaa, huolet kaikkoavat.

Eilen käytin kuusi tuntia nahan maalaukseen, koristeluun (glitteriä on sen jäljiltä ihan joka paikassa!), leikkaamiseen, suunnitteluun, kokeiluun ja sain valmiiksi kaksi paria korviksia. Jotka aion tänään tehdä uudelleen, koska yön yli nukuttua sain vielä paremman ajatuksen. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Jos joskus tulee valmista… 🙂

Joku tehokkaampi ihmistyyppi varmaan sanoisi tälläisen puuhastelun olevan järjetöntä. Kuluttaa nyt hirveästi aikaa, mahdottomasti materiaalia, aika paljon rahaakin saamatta valmiiksi kuin yksittäisiä pikkujuttuja. Mutta ei se ole järjetöntä, se on ihanaa. Tuntimääriä en edes pysty laskemaan, joita olen tälläiseen harrasteluun käyttänyt, saati rahamääriä. Onneksi ei tarvitsekaan, ei mikään ole tässä maailmassa ilmaista. Ja täytyyhän sitä nyt jotain harrastaa. 

Näillä tekemisillä ostan itselleni mielenrauhaa. Uppoan luovuuden hulluun pyörteeseen, annan mennä. Ajatus kulkee vapaammin, eikä mikään ole mahdotonta.

Ja maksaa se terapiakin. 

Millä keinoin sinä parannat arkeasi?