Made in Finland?

Siinä se on, kaikessa keltaisuudessaan!

Omin käsin tehty torkkupeitto. 15 kerää myöhemmin, kuumeisen (ihan kirjaimellisestikin kuumeisen!) virkkaamisen jäljiltä, käsistä irtosi valmis työ. Kokoa tuli noin 85x125cm, joka on himpun verran liian vähän, mutta välttää tähän hätään. Harkitsen jonkinlaisen reunuksen virkkaamista, mutta katsellaan nyt mitä sitä viitsii tehdä. Mutta onpa peitto lämmin, kun on lanka täyttä villaa, pelkkää villaa, ei mitään muuta kuin villaa. 

Olipa mukava, aivoton työ. Paksu koukku, paksu lanka, pelkkiä kiinteitä silmukoita ja langanvaihto silloin tällöin. Ei tarvinnut turhia laskeskella eikä sen kummemmin suunnitella, sen kun antoi mennä vaan. Ja nopeasti valmista, se on aina tärkeää, kun minä teen. Mahtavaa!

Eikös se oo sitten niinkuin ”Made in Finland”?

Mietin paljon tätä kotimaisuuden leimaa. Pyrin aktiivisesti tukemaan ja valitsemaan suomalaisen vaihtoehdon, kun siihen on mahdollisuus. Myönnän autuaasti ostavani hyvää mieltä ostamalla kotimaista. Kotimaiseen tuotteeseen voi sijoittaa vaikka vähän enemmänkin, hyvillä mielin.

Kun minä itse teen, on se kyllä kotimaista käsityötä, mutta tarvikkeet on yleensä rahdattu laivoilla jostain aivan muualta. Pyörtääkö se kotimaisen osuuden? Kumpi painaa vaakakupissa enemmän, valmistus vai materiaalit? Jos joku tuote suunnitellaan Suomessa, ja valmistutetaan jossain muualla, onko sekin on kotimainen tuote?  

Pohdinta keskittyy lähinnä omiin tuotoksiini, minusta tuntuu huijaukselta sanoa vaikka korvakoruistani niitten olevan suomalaisia vaikka suurin osa lopputyöstä onkin. On kotimaista nahkaa, on minun suunnitteluni, minun tekeminen. Mutta kun korun osat on jostain muualta ja nahkamaalien alkuperää en ole edes viitsinyt tarkistaa. Mietinkö liikaa? Onko tuote kotimainen, jos vain osa siitä on tehty Suomessa?

En ole vielä valmis tämän pohdiskeluni kanssa, mutta mitä mieltä sinä olet? 

Mikä on tarpeeksi suomalaista?