Bloggaaminen kiinnostaa minua ja näköjään muitakin.

Viime aikoina on silmiini osunut useampia kirjoituksia bloggaamisesta, miten kannattaa blogata ja miksi kukakin bloggaa. On monenlaisia syitä, omani on lähinnä uteliaisuus. Olen kirjoittanut aiemminkin, hyvin toisenlaisesta aihepiiristä, yksityisemmästä ja pienelle piirille. Ja se oli koukuttavaa. Siinä on jotain palkitsevaa, kun saa ensimmäisen kommentin, saa jonkinlaisen yhteenkuuluvuuden tunteen, hyvää mieltä itselle ja miksei muillekin. Kirjoittaminen selkeyttää elämää ja ajatuksia.

Nyt halusin kokeilla julkisempaa versiota arkisemmista asioista, laajemmalla skaalalla. Kirjoitan ensisijaisesti itselleni, toiseksi vasta muille. Vähän kuin päiväkirjaa pitäisin (joita olen kirjoittanut koko nuoruuteni), mutta lisäten kuvia, ehkä tavoittaen toisia samanmielisiä ihmisiä, toivottavasti tuoden iloa edes yhdelle lukijalle. Keräten itselle muistiin minua ilahduttaneita asioita. En kirjoita virheettömästi ja kuvatkin on mitä sattuu, mutta omaksi ilokseni tätä kuitenkin teen. 

Mutta se mikä iski silmään, oli jostain poimittu lause ”lukijalla on oikeus vaatia parempaa, laadukasta sisältöä bloggaajalta”. Mitä ihmettä?!? Niin pitkään kun kirjoitan lähinnä omaksi ilokseni, ei kenelläkään ole oikeutta vaatia minulta yhtään mitään. Vaikka saisin palkkaa kirjoittamisesta, ei kenelläkään yksittäisellä lukijalla ole oikeutta vaatia yhtään mitään. Voi antaa rakentavaa palautetta, että kirjottaisitko siitä ja tästä, tai kiinnittäisitkö enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen, mutta että oikein vaatia laadukkaampaa sisältöä. Nyt ehkä vähän kuohahdin…

Se mikä minua itseäni kaikista eniten hämmentää, on joidenkin ihmistyyppien täysin olemattomat käytöstavat. Laukooko ne nillittäjät tosimaailmassakin kaikille päin naamaa ”sun tukkas on ihan kauhee”, ”puhuisit paremmin ja viisaammin”, verhoten ilkeydet annan-vain-palautetta -tyyppiseen lauserakenteeseen. En ymmärrä. Vaikkei kaikista pitäisikään, täytyy kaikkien kanssa ainakin yrittää tulla toimeen. Eikä varsinkaan anonyyminä netissä tulla aukomaan päätään. 

Maailma kun on täynnä blogeja, monenlaisista aiheista, monen eri tyylisiä, luulisi jokaiselle löytyvän jotakin ettei tarvitse tulla kenenkään kommenttiboksiin nillittämään ja pahoittamaan mieliä. Keskustella saa ja pitääkin, mutta en ymmärrä pahantahtoisuutta. Itseä epäkiinnostavan blogin lukemisen voi lopettaa helpostikin.

Ja hei, aina voi aloittaa oman blogin ja tehdä siitä parhaimman blogin ikinä. 🙂