Ruokatestailua vuorossa.

Löysin kaupasta aivan sairaan hyvää siemennäkkäriä ja se oli tietenkin luonnollisesti myös aivan sairaan kallista. Ite kun tekee, saa halvemmalla ja parempaa, ajattelin optimistisesti. Joten siemennäkkärireseptin guuglailuun.  (Käytän aivan liian paljon aikaa kaiken mahdollisen guuglailuun, mulla on kirjanmerkit täynnä jos minkälaista vinkkiä ja ohjetta, ihan parasta! Paitsi silloin kun haluaisi löytää sen yhden, hyvän vinkin.) 

Ja koska taidan aina vain jotain sählätä ja suhata, ei tämäkään mennyt ihan putkeen. 

Haluttu resepti esille guuglesta, kauppalista valmiiksi. Ja sitten kauppaan täynnä onnea ja iloa, kohta saan siemennäkkäriä!

Siemeniä löytyikin ihan yllättävän helposti lähimarketista, paitsi chiansiemeniä. Ja koska omaan myös huonon huumorintajun, sekosin koko kauppalistassa hihitellessäni hyllyjen välissä siansiemenille ja unohdin koko siemenet.  Ohjeessa pidettiin tärkeänä että on sormisuolaa, suolahyllyllä tuumasin jotta ovatpa kalliita ja kummallisen rakeisia, otin viereisen, halvemman purkin. Merisuolaa. Noh, liekkö tuolla mitään väliä, suolaa kuin suolaa. Luonnollisesti unohdin lisätä koko himputin suolan näkkäriin…

Tätä kirjoittaessa ensimmäinen testipellillinen kärähti uuniin, perus. Silmiä kirveltävä savu pöllähti uunista esille. Maku oli kumminkin kohtalainen, joten lähes voitto! Eikun uusi satsi tulille, ehkäpä paremmalla onnella.

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.