Sairaan ihana timanttimekko
Kuvat ovat aivan karmeita, mutta ei anneta sen häiritä. 🙂
Uutena vuotena lupasin itselleni, etten ostaisi enää turhuuksia. Turhuuksilla viitataan tässä yhteydessä halpoihin vaatteisiin ja kenkiin, ylipäätään sellaiseen kertakäyttökamaan, joka on tiensä päässä parin käyttökerran jälkeen. Olkoon käyttöiän lyhyyden mittarina sitten huono laatu tai nopeasti vanheneva muoti. Ja vasten kaikkia odotuksia, olen pysynyt päätöksessä! Taputan itseäni olalle, hyvä minä. H&M:n kuvastot olen selannut läpi ja aina heittänyt ne roskiin. Samoin on käynyt kaikille muillekin kuvastoille (niitähän meillä riittää, vanha himonettishoppaaja kun olen). Yllättävää kyllä, hirveän vähän on syntynyt himotuksia, kategoriassa ”pakko saada”. Enkä ole mitään hankkinut, en yhtään mitään. Aivan loistavaa!
Paitsi. Satuin huomaamaan kerrankin ajoissa paikallisella nettikirpparilla käytetyn saumurin aivan pilkkahintaan. Samana iltana käytiin hakemassa se kotiin ja voi sitä riemua. Viisitoista vuotta sain vain haaveilla saumurista, ja nyt se osui kohdalle. Olin minä niin onnellinen. Nyt voisin ommella trikoovaatteita. Paljon trikoovaatteita. En enää ikinä ostaisi heikkolaatuisia trikoopaitoja, kaiken teen itse. Pian sen jälkeen vanha, uskollinen käytettynä hankittu ompelukone hajosi vaivaisen seitsemäntoista (!!) vuoden käytön jälkeen, lannistuen niiden surullisen kuuluisien Marimekon verhojen päärmäykseen. Joten oli aivan pakkohankinta myös upouusi ompelukone. Ensimmäinen, ihan uusi ompelukone. Koska eihän nyt ihminen voi elää ilman ompelukonetta! Hyvän tähden.
Ja siitä se sitten lähti, aivan lapasesta karkasi. Trikoovaatteita syntyy enemmän kuin ehdin ikinä käyttää. Vanhoja rytkyjä muokkailen uuteen uskoon, joskus onnistuu, joskus ei. Ihailen ja tilailen heikkopäisenä kotimaisia (!) laatukankaita, ostan ja lainailen kaavalehtiä. Kaiken joutilaan vapaa-ajan ompelen, kaavoitan, haaveilen seuraavista projekteista. Eikä tämä nyt sinällään mikään halpakaan harrastus ole. Ihan lähti lapasesta. Niin karkasi mopo käsistä. En ole mitenkään päin keskitien kulkija tälläisissä asioissa. Kun innostun, niin sitten innostun. Täysillä. Perustelen tämän kaiken itselleni, että kun ostaa laatukankaita ja tekee itse, ne kestää ikää ja aikaa. Ja saa juuri sellaista kuin haluaa. Mielenterveyttäni tässä tuen myös, harrastuksia pitää olla jokaisella. Ja tuen samalla kotimaista suunnittelua. Jää sekin käytetty raha Suomeen, en tue halpavaateketjuja, joiden ompelijoiden oloista ei ole aina varmuutta. Haistan pientä itsepetosta ilmassa…
Näillä näkymin, on vaatekaapin konmaritus jälleen edessä.
Ja onnea on ymmärtäväinen puoliso, kuka ymmärtää harrasteiden tärkeyden.
Happy wife, happy life. Vai miten se nyt meni..?