Testissä äänikirja ja kuinka en ymmärrä konseptia

Olen harkinnut kauan äänikirjan kuuntelua ja kuvittelin että se voisi olla kivaa.

Kuinka väärässä olinkaan.

Äänikirja ei sovi minulle ollenkaan. Ei sitten yhtään.

Odotin aika kauan, että kohdalle sattui ilmainen äänikirja, sen verran epäluuloinen olin kuitenkin. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja eikun kokeilemaan. Aluksi innostuin hiukan, lukeminen kun on mielipuuhaani ja nyt voisin työmatkakävelyt suorittaa kuuntelemalla äänikirjaa. Eihän tässä ole kuin hyviä puolia. 45 minuutin kävelyssä saisi kuunneltua hyvän pätkän kirjaa, kävely on kivaa ja teen sitä usein, äänikirjan avustuksella useamminkin ehkä. Pidin äänikirjaa kävelyn porkkanana.

Masennuin heti lataamisen jälkeen, kun näin kokonaiskeston: 9h 53m. Mistä minä löydän kärsivällisyyttä kymmenen tunnin verran?! Sehän tarkoittaa yli kolmeatoista kävelykertaa, kuka jaksaa? Noh, en antanut keston häiritä sen enempää, kuulokkeet korville ja menoksi.

Keväinen auringonpaiste saatteli minut matkaan ja kirja päälle. Ensimmäiseksi en pitänyt kertojan äänestä. Mietin useamman minuutin verran, kuka olisi parempi kertoja ja miksi sitä ei saa vaihdettua niin kuin navigaattorissa? Hihittelin ajatukselle kuinka Homer Simpson (jonka ääni on meidän navigaattorissa) kertoisi suomen kielistä kirjaa ja kehuisi kappaleen lopussa ”Juhuu, you have ended a chapter!”

Yritin keskittyä uudelleen, että mitähän tässä kirjassa nyt sitten tapahtuu? Muutaman minuutin pystyin kuuntelemaan ja jopa nauttimaan asiasta. Kunnes mieli lähti harhailemaan taas. Jotta kyllä musiikin kuuntelu on helpompaa, silloin pystyy ajattelemaan omia ajatuksia. Ja kävellessä minun ajatus luistaa, useimmat omat ongelmani olen käsitellyt kävellessä. Mikähän biisi soi viimeksi? Kylläpä tähänkin sopisi aina sellainen välikappale, niinkuin radiolähetyksissä tai lyhyissä podcasteissa. Ai niin, mutta se kirja, sitähän tässä kuunneltiin!

Ehdin myös miettiä mitä tiedän Ruotsista, jonne kirja ainakin alussa sijoittuu (luulisin näin, koska kuuntelu meni vähän miten sattuu) ja muistella kuinka olemme kerran perheenä käyneet Tukholmassa. 

Tiukalla keskittymisellä sain kuunneltua lopun matkan kirjaa eli viimeisen kilometrin, mutta joutui kyllä oikeasti keskittymään ja tiukkaa teki. Lukiessa voi aina palata taaksepäin (huomaan toisinaan lukeneeni, mutten muista mitä), äänikirjassa en viitsinyt. Kirja vaikutti kyllä ihan hyvältä, aloituskuvan Mikael Bergstrandin ”Delhin kauneimmat kädet”. 

Annan äänikirjalle vielä toisen mahdollisuuden. Ja ehkä kolmannenkin.

Pitää vain kokeilla jossain muussa tilanteessa, en vain vielä tiedä missä.