Tuoksuu kuin mummolassa

Paluu lapsuuteen.

Tein karjalanpiirakoita, joista olin haaveillut koko joulukuun. Ruisjauhojen tuoksu yllättäen palautti muistossani mummolaan. Muistin kuinka ihan pikkutyttönä sain katsoa vierestä kun mummo teki piirakoita. Maailman parhaita piirakoita. Istuin keittiön pöydän äärellä ihmetellen ja ihaillen. Nopein liikkein mummo pyöräytti pitkon, paloitteli sen pienemmäksi ja taikoi pulikalla ohuen ohuita lättyjä. Muistin sen kärsimättömyyden, kun uunista tulleita piirakoita piti hetki säilöä voideltuina liinan alla. Heti ei saanut ottaa, paitsi sen yhden ainoan pikaisen maistiaisen. Mummo toi useasti tuliaiseksikin itse tekemiään piirakoita. Ja voi luoja, kuinka ne olivatkaan hyviä. Maailman parhaita piirakoita. 

Mun piirakoista ei tullut ihan niin hyviä. Pohjan olisi pitänyt olla vieläkin ohuempi, riisipuurossa himppunen enemmän suolaa. Kuulema voitakin olisi pitänyt lisätä taikinaan, se teki mummon piirakoista mummon piirakoita. Rypyttäminen oli kuitenkin paljon helpompaa kuin mitä pelkäsin. Ja näköjään puurot vähän valuivat yli äyräidensä. Mutta kyllä nämäkin syö.

Oikein hyvillä mielin.