Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Kyllä minä osaan.

Aloitin innolla virkkaamaan uutta tyynynpäällistä keltaisen manian iskiessä päälle. Ja kaikki alkoikin ihan hyvin, ihan noin niinkuin sujuvasti. Löysin netistä kivan virkkausohjeen, lankaa olin jo varannut jonkin verran tilaamalla sitä sieltä interwebistä. Kaikki mainiosti, sitten vain hommiin.

Aika nopeasti tajusin ettei varaamani keltaiset langat tule riittämään millään ilveellä, joten jämäkerien kimppuun. Niitä oli omasta takaa melko mukavasti ja ihan sopivissa väreissä. Vaaleanpunaista, harmaata ja vähän petroolia. Ihan jees. Ensimmäinen mutka matkassa oiottu mallikkaasti läpi. Ei siis mitään hätää, vielä tässä vaan virkkaillaan. 

Kun olin virkkaillut noin 78 (aivan täysin hatusta vedetty arvio) vinoneliöö eri väreillä, ymmärsin jotta ei nämäkään langat riitä. No jo on p*rkele, miten älyttömästi sitä lankaa pitää oikein varata?! 

Käänsin töissä ja kotona ympäri kaikki mahdolliset lankapaikat, ei sitä niin kauhean paljoa olisi enää tarvittu, en siis halunnut ostaa enää yhtään enempää lankaa. Jämälankaprojekti ei ansaitse enää yhtään enempää uutta lankaa. Pakko jostain haalia jotain sopivaa. Vaikka valkoista lankaa, joo, valkoinen olisi ihan hyvä. Jos vain jostain löytäisin valkoista lankaa. En löytänyt. Toinen mutka jäi mutkaksi.

Se siitä sitten. Jääköön koko himputin tyynyliina odottamaan parempia aikoja.

Kunnes muutama päivä myöhemmin tajusin lankakaupan sijaitsevan paikallisjunamatkan päässä, ihan lähellä siis. Matkaan käy! Jes, kyllä tämä tästä.

Lankakaupassa ihailin kaikkea tarjolla olevaa, huumannuin suorastaan kaikista mahdollisuuksista. Ooh ja aah huokailin hyllyjen välissä. Ostin uusia projekteja varten lankaa ja tietenkin siihen tyynyliinaankin.

Valkoista. Ostin valkoista lankaa! Keltaiseen tyynynpäälliseen. Koska viimeiseksi olin ajatellut valkoisen sopivan…

Voi v*ttu.

Siinä se nyt on.

Kesken. 

Yritetään uudelleen joku toinen kerta.