TOP 9: vuosi 2018 ja mitä se on pitänyt sisällään

Uudenvuoden kunniaksi ajattelin käydä lyhyesti läpi mennyttä vuotta. Muista blogeista röyhkeästi kopioituna aion käydä vuottani läpi Instagramin (@roosaleino) tarjoaman Top 9- kuvakollaasin avulla. Olin yllättänyt, kuinka hyvin nämä kuvat osuivatkin kuvaamaan kulunutta vuottani. Kameran ja varsinkin somen taakse jää niin paljon oikeaa elämää, mutta ilmeisesti someen livahtaa jonkin verran sitä todellisuuttakin. 

Kuva 1:

Viime vuoden alussa sää ja koulu sallivat niin, että pääsin nauttimaan Näsijärven jäälle rakennetusta reitistä useampaankin kertaan. Tässä ollaan mun poikaystävän kanssa luistelemassa järvellä ihan tavallisilla luistimilla.

Kuva 2:

Viime vuonna tapahtui monta uutta asiaa ja saavutin suurimmat tavoitteeni tähän mennessä: juoksin kokonaisen maratonin ja valmistuin tekniikan kandidaatiksi. Tämä kuva on otettu Tukholmasta heti maaliin saavuttuani tasan 42,195 kilometrin jälkeen. Matkan kivut ja vastoinkäymiset olivat tiessään siinä vaiheessa, kun astuin sisään loppusuoran stadionille. Tämän fiiliksen tahdon muistaa ikuisesti. Maratonilla on ollut myös vahva vaikutus loppuvuoden haasteisiini: kaikki ovat olleet pikkujuttuja maratoniin verrattuna.

Kuva 3:

Tämä kuva on itseasiassa toissakesältä, mutta kävimme myös tänä kesänä perheeni kanssa saaristossa purjehtimassa: tästä on tullut ihana kesäinen tapa, ja onneksemme säät hellivät meitä tänäkin kesänä. Veneillessä ja saaristossa mieli lepää, ja viikonloppu tuntuu todella rentouttavalta muuten hektiseen kesään verrattuna.

Kuvat 4:

Tässä kuvassa lähestytään kesän loppua. Kuva on otettu ystävieni tupareissa, jotka olivat ehdottomasti yhdet kesän parhaista bileistä! Ihana sää, ihana Turku ja ihanat ihmiset <3!

Kuva 5:

Tämä kuva on otettu rapujuhlista noin viikko ennen Espanjaan lähtöäni. Julkisesti siitä ei ole kuvatodisteita, mutta näitä juhlia ennen kävimme kuvan vihreämekkoisin ystäväni kanssa juoksemassa Paavo Nurmi- tapahtumassa puolimaratonin. Puolimaraton oli kokonaiseen verrattuna todella piristävä kokemus: siinä vaiheessa, kun maratonilla alkaa pää ja kroppa pettää, on puolikas jo päättänyt. Rapujuhlat olivat myös siinä mielessä merkittävät, että näin siellä monet ystäväni viimeistä kertaa ennen vaihtoon lähtöäni. Vaikka kotimatkalla kaaduinkin niin, että naamani oli ruvella vielä lentokoneessakin, en kadu näistä juhlista mitään! (Paitsi ehkä sitä korkkareiden kanssa pyöräilyä)

Kuva 6:

Ihmettelen miten tämä kuva on saavuttanut paikkansa top nine- kollaasissani, mutta itselleni kuva on todella tärkeä! Tämä kuva on viimeinen kuvani Suomesta ennen lähtöäni. Tässä kohtaa jännitti ja pelotti: nyt se on alkanut. Kuva edustaakin loistavasti kolmatta suurta muutosta menneenä vuonna: Espanjaan muuttoa.

Kuva 7:

Tämän kuvan on ottanut ystäväni, jonka tapasin lentokoneessa matkalla Valenciaan (joka muuten luuli edellä mainitsemiani rupia erittäin mustiksi silmänalusiksi). Ensimmäisellä viikolla, jolloin meillä ei ollut vielä varsinaista ohjelmaa, kiertelimme hänen kanssaan kaupunkia. Tässä kuvassa ei vieläkään ollut oikeastaan tietoa tulevasta: vain aavistus siitä kuinka huono espanjan kielen taitoni olikaan, ja millaisessa paikassa tulisin seuraavat kuukaudet asumaan.

Kuvat 8 & 9:

Nämä kuvat ovat molemmat Fuengirolan ja Malagan lähellä sijaitsevasta Mijas- nimisestä kylästä, jonne matkustin tapaamaan poikaystävääni noin 2 viikkoa lähtöni jälkeen. Tämä oli ensimmäinen junamatkani halki Espanjan ja ensimmäinen pidempi matkani Valencian ulkopuolelle. Nämä kuvat edustavatkin minulle vaihdon aikana tekemiäni matkoja: Malagaan, Barcelonaan, Ranskaan, Madridiin ja vielä uudestaan Barcelonaan. Tiesin etukäteen, että haluan käyttää kaikki matkustamismahdollisuuteni hyväksi, mutta tarkempia suunnitelmia minulla ei matkoista ollut. Olen todella tyytyväinen siihen, miten paljon olen ehtinyt näkemään ja kokemaan täällä. Vaikka vuosi vaihtuu, on minulla vielä seikkailuja jäljellä: muutama täällä Espanjassa, muutama muualla Euroopassa, ja lukemattomia sitten Suomessa.

 

Tämä vuosi on ollut mahtava monellakin tapaa ja monella tapaa oikeasti merkittävä moniin edellisiin vuosiin verrattuna. Olen tehnyt 3 asiaa, joista olin ennen voinut vain unelmoida. Olen lisäksi tavannut uusia mahtavia ihmisiä, tutustunut uusiin kulttuureihin ja oppinut uuden kielen.

Tänään aionkin espanjalaiseen tapaan syödä 12 viinirypälettä: yhden jokaiselle kellonlyömälle tuomaan hyvää onnea seuraavalle vuodelle. Aion kuitenkin nostaa maljan cavaa onnen sijasta tahdonvoimalle ja kovalle työlle, sillä pelkällä hyvällä onnella en olisi tänä vuonna saavuttanut yhtään mitään. 

 

Hyvää, tavoitteellista ja hieman onnekastakin vuotta 2019!