Kieli keskellä suuta

Yksi isoimmista jännityksen aiheista tänne tullessani oli se, etten osannut puhua espanjaa. Koska Espanja ei ollut alkuperäinen vaihtokohteeni, en ajatellut kieltä sen kummemmin ennen kuin huomasin yliopistojen listauksessa kielitasovaatimukset. Kouluuni vaadittiin vähintään A1- tason (alimman tason) espanja, jota minulla ei tietenkään ollut. 

Koska aiemmin opiskelemani ranskan kielen kursseilla on ennemminkin haettu ryhmiin täytettä kuin niihin oli ollut tunkua, laitoin henkselit paukkuen viestiä yliopiston espanjan opettajille. Yllätyksekseni espanjan kurssi olikin aivan täynnä, mutta sain kuin sainkin kurssilta yhden peruutuspaikan. Henkselit paukkuivat uudelleen kun marssin ensimmäiselle tunnille. Koska olin tullut kurssille hieman myöhässä, ajattelin ottavani vähän etumatkaa katselemalla YouTubesta pari espanjan opiskeluvideota. Olin ensimmäisellä tunnilla kuitenkin aivan pihalla, enkä osannut sanoa edes omaa nimeäni. 

Espanjan kurssin edetessä opin kuitenkin sanomaan oman nimeni, mistä olen kotoisin ja miten ravintolassa tilataan. Pidin espanjan opiskelusta ja olin todella motivoitunut. Kurssin loppumisen ja kielitestini välissä oli kuitenkin kuukausi, ja sain testistä vain puolikkaan rastin A1-tasolle. Puolikkaankin rastin sain vain siksi, että pyytämällä sitä pyysin. Minua ei kuitenkaan paljoakaan testin tulos kiinnostanut, kunhan sain todistuksen skannattua ja lähetettyä Espanjaan. Päätin, että kesän aikana opiskelen lisää espanjaa. Arvaa opiskelinko? 

Latasin duolingon puhelimeen ja yritin joka päivä harjoitella vähän. Yritin käyttää myös Erasmuksen tarjoamaa espanjan opiskeluohjelmaa, mutta se oli tehty melko huonosti ja jouduin aloittamaan jokaisen osion aina alusta asti. Duolingo oli ihan kätevä sanojen opetteluun, mutta sekin alkoi pikkuhiljaa toistaa itseään ja kyllästyin. Muutama viikko ennen lähtöä kuitenkin tajusin, etten osannut edelleenkään puhua espanjaa. Yritinkin vielä opiskella jonkun verran, ja lentokoneessa yritin vielä muodostaa lauseita, joita saattaisin joutua käyttämään Espanjaan saavuttuani. 

Kuten taisin ihan ensimmäisessä tekstissäni mainita, minun ja vuokranantajani välillä melkoinen  oli aluksi melkoinen kielimuuri. Ensimmäisinä viikkoina, jolloin minulla ei vielä ollut paljonkaan koulua, koitin purkaa tätä muuria opiskelemalla espanjaa itsekseni mahdollisimman paljon. Pääsinkin jonkun verran oppimisessa eteenpäin, sillä samaan aikaan käytin kieltä aina kun kävin syömässä, kahvilla tai kaupassa. 

Todellinen harppaus otettiin eteenpäin kuitenkin vasta, kun aloitin espanjan kurssini. Koska tasoni oli A1, oli minun tarkoitus mennä A2 kurssille. Kaikki ystäväni ilmoittautuivat kuitenkin B1- kurssille (A2- tasosta seuraava), ja sanoivat, että voisin ihan hyvin ilmoittautua sille myös. ”Et sä Roosa puhu mitään A1 -tason espanjaa, sinne vaa ilmottaudut” Koska kuitenkin tiesin, että ystäväni eivät tajua kuinka vähän olen kieltä opiskellut, yritin päästä A2 kurssille. Minkään A2 -tason ryhmän aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiin aikatauluihini, joten laitoin koululle sähköpostia B1- kurssille pääsystä. Omalta puoleltani nöyrän ja koulun puolelta hyvin kärkkään sähköpostiviestittelyn, joka päättyi saamaani viestiin ”toivottavasti kumpikaan meistä ei kadu tätä”, jälkeen sain kuin sainkin luvan ilmoittautua B1 -tason espanjan kurssille. Seuraavaksi sain kuulla, että noin viikko kurssin alkamisesta järjestetään tentti, jonka jälkeen katsotaan ketkä saavat jäädä kurssille, ja kenen pitää lähteä. 

Meidän piti tehdä muutama tehtävä ja kirjoittaa teksti, jonka kirjoittamista harjoittelin niin, että osasin kaksi erilaista tekstiä lähes ulkoa. Pissat housussa jännitin, kun istuin luokassa ja tenttipaperit annettiin eteen. Onnekseni ensimmäiset tehtävät olivat hyvin epävirallisia ja ne tarkistettiin itse ennen tekstin kirjoittamista. Sen jälkeen kirjoitettiin teksti, jonka aihe oli hyvin lähellä sitä, jonka olin ulkoa opetellut. Pääsin kuin pääsinkin kurssille, vaikka ensimmäisinä viikkoina en ymmärtänyt opettajan puheesta paljoakaan. 

Kuukausi kurssin jälkeen meidän piti myös pitää esitelmä luokan edessä espanjaksi. Kaikki, jotka ovat nähneet minun pitävän esitelmiä tai ylipäätään esiintyvän tietävät, että esiintymistilanteessa käteni tärisevät kuin piikkauskoneen käytössä. Jännitin esitelmän pitämistä nyt vielä enemmän, eikä paniikkiani helpottanut, kun kesken oman osuuteni opettaja kysyi minulta esitelmän aiheesta espanjaksi. Jouduin kuitenkin pyytämään häntä toistamaan kysymyksen, jonka jälkeen osasin vastata siihen ainakin puolikohtuullisesti. 

Esitelmän jälkeen tilanne on helpottunut melko paljon, ja nykyään ymmärrän jo lähes kaiken, mitä espanjan opettaja sanoo. Kielimuuri Ladyn ja minun välillä on myös murtunut, ja aika ajoin hän jopa kehuu miten paljon paremmin puhun nyt kuin tullessani. Kehittyessäni motivaationi oppia kieltä paremmin on myös kasvanut. Espanja on kuitenkin melko monimutkainen kieli, sillä jo pelkästään verbien taivutusmuotoja on 18, eikä niitä kaikkia ole olemassa suomen kielessä. Lisäksi sanaston kartuttaminen on todella tärkeää, ja se vaatii paljon työtä. 

Espanjan kielen taidon lisäksi myös englannin kielen taitoni on kehittynyt täällä. Aluksi minut yllätti se, miten raskasta englannin puhuminen aamusta iltaan oli. Nykyään siihen on kuitenkin jo tottunut. Huomaan väsähtäväni enää samalla tavalla vain, jos joudun puhumaan paljon espanjaa päivän aikana. 

Luulen, että englannin puhuminen ei enää aiheuta minulle stressiä eikä päänvaivaa, koska olen lakannut välittämästä siitä mitä ja miten sanon asiat, ja saatan sanoa väliin myös suomenkielisiä sanoja. Esimerkiksi reagoin yleensä ystävieni sanomisiin ”noku” ”no älä” ennen kuin edes huomaan, etteivät he edelleenkään ymmärrä Suomea. Lisäksi opiskelen englanniksi, joten olen oppinut valtavasti myös uutta englanninkielistä sanastoa. 

Ranskan matkani vahvisti ajatustani siitä, että haluan pitää espanjan kielen taitoni yllä, ja jatkaa opiskelua Suomeen palattuanikin. Vaikka olen opiskellut ranskaa enemmän ja vähemmän aktiivisemmin 6 vuotta ja kirjoittanut lyhyestä ranskasta M:n, en osannut sanoa sanaakaan kun astuin kroissanttien ja samppanjan luvattuun maahan. Kieli palasi neljän päivän aikana hiljalleen, mutta oli järkyttävää huomata miten nopeasti kielitaito katoaa, jos kieltä ei tule käyttäneeksi, eikä sitä ole koskaan opetellut läpikotaisin. Toivonkin, että kun joskus palaan Espanjaan, osaan muutakin, kuin tilata cafe con lechen. 

 

Vinkki matkustaville ja ulkomailla asuville: jos kielen kanssa on hankaluuksia, mutta englanti taittuu, kannattaa hyödyntää sanakirjoja kääntämällä esimerkiksi espanjan kielisiä lauseita englanniksi suomen kielen sijaan. Käännökset ovat yleensä tarkempia ja toimivimpia näin.