Olutta aamupäivällä ja tapaksia yömyöhään

IMG_0072.jpg

IMG_0066.jpg

IMG_0076.jpg

Kun juttelen suomalaisten kavereideni kanssa, nousevat usein keskusteluaiheeksi erilainen päivärytmi ja kummalliset ruokailuajat. Olen kuitenkin pikkuhiljaa löytänyt balanssin suomalaisten ja espanjalaisten ruokailutottumusten väliltä. Ajattelinkin seuraavaksi jakaa vähän tietoa siitä, millainen paikallisten ruokailurytmi pääpiirteittäin on ja miten sitä olen itse mukauttanut. 

Aamupala

Espanjassa, toisin kuin Suomessa, aamupala on yleensä hyvin pieni. Kahvin kanssa napataan esimerkiksi kroissantti tai paahtoleipä. Koska oma ruokahaluni on kuitenkin melko kyltymätön ja olen tottunut aina syömään reilun kokoisen aamupalan, en ole pystynyt samaistumaan tähän kummalliseen tapaan. Onnekseni olenkin vihdoin löytänyt kaupasta normaalit kaurahiutaleet sekä oppinut käyttämään asuntomme mikroa, joten aamupalani on hyvin samanlainen kuin Suomessakin: lautasellinen puuroa, siemeniä, marjoja tai hedelmiä. Toisinaan käyn syömässä aamupalan ulkona, mutta  silloinkin yleensä syön vähintään saman verran kuin kotona ellen enemmän. 

Almuerzo/Lounas

Varsinkin viime kesänä työskennellessäni rakennustyömaalla päivärytmini oli hyvin säännöllinen; lounas syötiin joka päivä kello 11-11.30 (paitsi silloin tällöin myöhemmin kun ne perhanan betoniautot oli myöhässä). Tähän aikatauluun tuli kuitenkin iso muutos, kun muutin Espanjaan. Espanjassa lounas syödään yleensä paljon myöhemmin, ja suomalaiseen lounasaikaan nautitaan niin sanottu almuerzo, joka koostuu yleensä kahvista, isosta sämpylästä ja vedestä (tai luonnollisesti oluesta tai viinistä, kuten yliopiston professorit almuerzonsa tapaavat koulun kanttiinissa nauttia). Almuerzoa tarjoillaan yleensä aamupäivällä, noin 10-12 aikaan. Omaan päivärytmiini olen vaihtanut aamupalan ja almuerzon paikkaa, ja almuerzon aikaan nautin kahvin kanssa esimerkiksi hedelmän. 

Syön lounaan samoihin aikoihin kuin espanjalaisetkin, eli iltapäivällä 13-14 aikaan. Esimerkiksi yliopiston kahviloissa lounasaterioiden tarjoilu alkaa vasta kello 13, joten ravintoloiden ja kahviloiden aukioloajat myös pakottavat osaltaan tottumaan uudenlaiseen rytmiin. Lounaaksi syön yleensä samankokoisen aterian kuin Suomessakin, arkisin syön yleensä koulussa, satunnaisesti ravintolassa ja melko harvoin kotona. 

Tapas-aika

Eli lempiaikani! Oikeesti en oo kyllä kovinkaan paljon syöny täällä tapaksia, mutta tähän aikaan, eli muutama tunti lounaan jälkeen ja muutama tunti illallista ennen syön yleensä hedelmän tai kahvin kanssa esimerkiksi sämpylän. Lounaasta riippuen välipala osuu yleensä kello 17 ja 19 välille. Jos lounas on ollut reilun kokoinen, eikä päivä ole ollut erityisen rankka, riittää tässä välissä pienempi suupala. Ennen kello 17 suurin osa tapas-ravintoloistakin on kuitenkin kiinni, ja hankalin aika ruuan metsästykseen Espanjassa onkin neljään aikaan. 

Illallinen 

Oletko ulkomailla matkustaessasi koskaan huomannut, että ravintola täyttyy yleensä vasta siinä vaiheessa, kun olet itse jo lähdössä? Illallisaika Etelä-Euroopassa ja varsinkin Espanjassa on paljon myöhemmin kuin Suomessa. Suomessahan illallista syödään yleensä viiden tai kuuden aikaan, mutta täällä edes suurin osa ravintoloista ei ole avannut oviaan kello kahdeksaan mennessä. Illallista nautitaankin yleisemmin vasta yhdeksän aikaan ja siitä eteenpäin. Esimerkiksi espanjalaisten opiskelukavereideni kanssa varasimme pöydän illallista varten vasta kello kymmenen, ja lähdimme ravintolasta puolen yön jälkeen. Illalliseksi saatetaan nauttia vähän suurempi määrä tapaksia, eli pienempiä annoksia, tai sitten yksi isompi annos. Kavereiden kanssa kokkaamme usein kuitenkin melko samanlaista ruokaa kuin Suomessakin olen illalliseksi nauttinut. 

Tässäkin espanjalaiset ovat tavallaan vaihtaneet perinteisen suomalaisen illallisen ja perinteisen iltapalan paikkaa keskenään. Tähän tapaan olen tottunut jo lähes 100-prosenttisesti, ja olen jopa oppinut pitämään siitä, että reilun kokoinen ateria syödään rauhassa päivän päätteeksi, eikä iltapala-konseptia ole. 

 

 

Vaikka kaikkiin espanjalaisen ruokakulttuurin aikoihin en olekaan täysin pystynyt mukautumaan, pidän silti espanjalaisten suhtautumisesta syömiseen ja ruokailuihin. Lounas- ja illallisaikaan ravintolat ovat täynnä ihmisiä ja perheitä nauttimassa toistensa seurasta eikä illallista ole tapana syödä keskenään yksiön keittiössä television pyöriessä taustalla. Illallisen kokkaaminen ja sen nauttiminen on myös luonnollinen tapa nähdä ystäviä kiireiden ja koulustressin keskellä. Yhdessä kokkailu ei ole instagramiin päätyvää arjen luksusta, jota suunnitellaan monta viikkoa, vaan luonnollista yhdessä oloa ja yhden elämän perustarpeen täyttämistä. Toivonkin, että erityisesti palan tätä kulttuuria pystyn pitämään mukanani Suomeen palatessani. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *