Barcelona

SAM_2172.jpg

SAM_2224.jpg

SAM_2263.jpg

SAM_2294.jpg

Muista teksteistä poiketen onkin tällä kertaa luvassa oikea turistipläjäys! Nimittäin pari viikkoa sitten oltiin Barcelonassa muutamallakin eri kokoonpanolla, ja yhteensä viivyin tässä Espanjan toiseksi suurimmassa kaupungissa reilut 5 päivää. Mentiin mun muutaman kaverin kanssa Barcelonaan junalla. Täältä matka kestää junasta riippuen noin 3-4 tuntia ja oltiin epähuomiossa valittukin ilmeisesti se hitain reitti, sillä istuttiin junassa vähän yli 4 tuntia. Saavuttiin Barcelonaan kuitenkin hyvään aikaan, noin viideltä iltapäivällä, asetuttiin hostellille ja käytiin syömässä.

Yövyin koko ajan Generator- hostellissa, josta varasin 4:n hengen yksityishuoneen. Olin yöpynyt aiemmin Generator -ketjun hostellissa Amsterdamissa, ja minulla oli sieltä niin hyvät kokemukset, että päätin antaa ketjulle toisenkin mahdollisuuden. Hostelli olikin aivan nappivalinta: sijainti oli loistava, hostelli siisti ja huone tilava. Lisäksi hostellin ylimmässä kerroksessa oli kattoterassi, josta päästiin ihastelemaan Barcelonan kattoja ja Sagrada Familian valmistumista. Hostellin lähistöllä oli pilvin pimein ravintoloita ja ensimmäisenä iltana päädyttiinkin syömään intialaiseen lähellä hostellia.

Illallisen jälkeen suuntasin lentokentälle vastaan suomalaisia tyttökavereitani, joiden myöhäinen lento saapui Espanjaan puolen yön jälkeen. Lentokentälle nappasin päärautatieasemalta R1 -junan, joka kuitenkin lakkasi kulkemasta noin puolen yön aikaan, ja palasimme hostellille takaisin taksilla. 

Perjantaiaamu valkeni Barcelonaan aurinkoisena ja melko lämpimänä. Nautimme aamupalan yhdessä Barcelonan Brunch&Cake -ravintoloista, ja tätä paikkaa voin lämpimästi suositella! Aamupala oli maukas ja ihan kohtuuhintainen. Aamupalalta suuntasimme Sagrada Familian Basilikaan, josta olimme etukäteen varanneet liput ja vierailuajan. Olin lisäksi ottanut meille audio-selostuksen, jonka kaikkien yllätykseksi sai suomeksi! Audio oli ihan mielenkiintoinen, mutta meidän makuumme lukijan ääni oli hieman yksitoikkoinen, eikä taustalla soiva kirkkomusiikki toiminut niin tunnelmallisena kuin se oli ehkäpä tarkoitettu. Jos englannin kieli sujuu, suosittelenkin ehkä testaamaan sitä. Audiosta ei kuitenkaan ollut mitään haittaa, sillä periaattessa sait itse kuunnella ne kohdat, jotka halusit, ja kirkon osioita tai paloja historiasta pystyi mielensä mukaan ohittamaan. Sagrada Familia yllätti koollaan ja sillä, miten kaunis ja yksityiskohtainen se oli myös sisältä. 

Sagrada Familian jälkeen suunnattiin Parc Güelliin, josta puolet oli kuitenkin remontin alla. Muuten paikka oli ihan siisti, vaikka odotinkin siltä ehkä enemmän. Menimme puistoon iltapäivällä ennen auringonlaskua. Jos aikaa on kuitenkin enemmän, suosittelisin käymään puistossa ehkä aiemmin päivällä, jotta valoisuudesta saa nauttia pidempään. Rankan kävelypäivän päätteeksi päätimme käydä maistamassa vielä churroja, ja päädyimme aivan hostellin viereen Churreria J. Balsells nimiseen paikkaan lähelle Diagonalin ja Passeig de Gràcian risteystä.  Churrot olivat parhaita, joita olen matkani aikana maistanut.

Illalla suuntasimme mun kavereideni kanssa syömään Tximiri- nimiseen ravintolaan melko lähelle Ciutadellan puistoa. Ravintola oli hyvin perinteinen espanjalainen tapas-paikka, eikä sitä oltu hinnoilla pilattu. Jokainen sai hakea omalla tahdillaan tapaspöydästä erilaisia täytettyjä leipiä tai sitten tilata listalta. Kävimme myös mojitoilla läheisessä irkkupubissa, jonka jälkeen suuntasimme väsyneinä hostellille.

Toiselle päivälle emme olleet suunnitelleet ihmeempää ohjelmaa, ja sattumalta löysin googlailemalla läheltä hostellia Rawmantic nimisen kahvilan, josta aloitimme päivän herkullisella aamupalalla. Kiertelimme ystävieni kanssa myös Barcelonan ostoskatuja ja kirppiksiä, ja teimme molemmat muutamia löytöjä mm. Love Vintage liikkeestä. Myöhemmin yksi meistä vaati päästä syömään Vapianoon, joten suuntasimme ennen hotellia sinne lounaalle. Vapiano on yleensä vakkarilounaspaikkani missä ikinä matkustankin: niin helppo, kohtuullisen halpa ja suhteellisen nopea! Menu on yleensä myös hyvin samanlainen, joten tiedät suurin piirtein mitä odottaa.

Illalla suuntasimme syömään vielä paikkaan, jonka nimeä en enää edes muista. Ruoka oli ihan kohtuullista, ja saimme ilmaiset jälkiruuat kun ystäväni tappoi seinällä kipittävän ötökän ennen kuin tarjoilija ehti paikalle. Aikaisin seuraavana aamuna ystäväni suuntasivat takaisin lentokentälle kohti Helsinkiä ja minä jäin hostellille jatkamaan yöuniani vielä hetkeksi.

Sunnuntaina söimme Valenciasta tulleiden kavereideni kanssa kohtuuttoman ison aamupalan hostellin aamupalabuffetista. Tämän jälkeen makoilimme hostellilla jonkin aikaa, kunnes Vapiano tuli taas puheeksi ja meidän oli suunnattava sinne saman tien, sillä tajusimme etteivät ryhmärämämme jenkit olleet koskaan kuulletkaan koko ravintolasta. Suuntasimme siis toistamiseen Gran Via de les Corts Catalanesin varrelle. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa La Ramblaa pitkin kohti satamaa, josta käännyimme rantaa pitkin Barcelonan keskusta-alueen suurinta puistoa Ciutadellaa päin, ja sieltä Arc de Triomfin läpi kohti Diagonal- katua. Kävelimme Diagonalia pitkin takaisin hostelille. Tätä kävelyä suosittelenkin kaikille Barcelonaan matkustaville! Samalla kertaa pääsee ihastelemaan Casa Miláa, Casa Batllóa, La Ramblan tunnelmaa, satamaa sekä Arc de Triomfin porttia.

Samana iltana muutama ystäväni lähti jo takaisin Valenciaan, mutta meitä jäi kolme vielä hostellille. Olemme kaikki kovia sushinrakastajia, joten päätimme mennä syömään illallista Toyo- nimiseen ravintolaan aivan hostellin lähelle. Kaverini luki netistä paikan olevan niin suosittu, että sinne kannattaisi mennä jonottamaan etukäteen. Menimme paikalle noin 30-45 minuuttia ennen ravintolan aukeamista, eikä google ollut valehdellut. Pikkuhiljaa taaksemme alkoi kerääntyä pitkä jono, ja koska olimme olleet jonossa ensimmäisinä, pääsimme liukuhihnalla kulkevan sushin eteen parhaille paikoille. Sushi oli todella hyvää ja maukasta, mutta muutaman päivän aikana ahmimamme ruokamäärä alkoi pikkuhiljaa kiriä, ja illallisen jälkeen drinkeille suuntaamisen sijaan päädyimmekin hostellihuoneeseen katsomaan leffaa.

Maanantaina myös kaksi viimeistä ystävääni lähtivät Valenciaan, mutta minä jäin vielä odottelemaan toisia Suomen vieraitani. Maanantain aikana ennen kentälle lähtöä yritin lähinnä kiriä menetettyjä opiskelutunteja, ja söin jopa lounaan hostellilla. Illan tullessa lähdin jälleen kohti Barcelonan lentoasemaa, jonne suomalaiset ystäväni saapuivat kahdeksaan aikaan mukanaan jälleen mitä herkullisempia tuliaisia Suomesta. Suuntasimme mutkaisen Über- matkamme jälkeen Musiu-nimiseen ravintolaan, joka oli mielestämme ihan ok. Alkupalat olivat todella herkullisia, mutta pastoista jäi puuttumaan sitä jotakin. Hinta ei kuitenkaan päätä huimannut, sillä kaikki pastat maksoivat noin 6€ ja alkupaloineen sekä viineineen kolmen hengen seurueellemme tuli hintaa yhteensä 55€.

Ravintolasta suuntasimme hostellille ja kuten edellisinäkin iltoina, alkoi väsymys pikkuhiljaa painaa. Tiistaina junamme Valenciaan lähti kello 17, joten meillä oli rutkasti aikaa kierrellä päivällä Barcelonassa. Kävimmekin päivällä kävelemässä suurin piirtein saman reitin, josta aiemmin puhuin, mutta kiersimme sen toiseen suuntaan. Pysähdyimme satamaan istuskelemaan ja söimme lounasta paluumatkalla eräässä tapas-paikassa. Vielä toinen satsi churroja hostellin vierestä, kirppislöytöjen ja suomituliaisten tunkeminen kasseihin ja pusseihin ja Barcelonan matkani oli valmis loppumaan. 

Barcelona tipsit

  • MAJOITUS
    Generator hostel: tosi hyvä, yksityisiä huoneita jopa 4:lle hengelle kohtuulliseen hintaan. Hostellin aamupala oli myös yllättävän hyvä ja siitä kätevä, että sen saa ostettua vaikka samana aamuna, eikä aamupalaan tarvitse etukäteen ”sitoutua”. 
  • RUOKAILU
    Kaikki suositukset kannattaa lukea yltä, mutta varsinkin Brunch&Cake ja Rawmantic -ravintoloita suosittelen testaamaan aamupalaksi!
  • LIIKKUMINEN
    Barcelonassa, kuten monessa muussakin paikassa, näkee kävellen eniten. Jos aikaa on kuitenkin rajoitetusti, on metro helppo, kohtuuhintainen ja kätevä tapa liikkua isossa kaupungissa. 
  • NÄHTÄVYYDET
    Barcelonassa pääsee ilmaiseksi ihastelemaan useimpia nähtävyyksiä. Parc Güellin ja Sagrada Familiaan ostimme liput etukäteen, enkä ole varma pystyykö puistoon ostamaan lippuja edes paikanpäältä. Nämä olivat kuitenkin ainoat nähtävyydet, joihin ostimme pääsyliput ja muita rakennuksia tyydyimme ihastelemaan ulkopuolelta.

 

kulttuuri matkat

Suo, Kuokka ja Jussi

SAM_9493.jpg

WhatsApp Image 2018-12-09 at 21.37.32.jpg

Hyvää itsenäisyyspäiväviikkoa ja onnea 101-vuotias Suomi! Vaikka vietinkin elämäni ensimmäisen itsenäisyyspäivän Suomen rajojen ulkopuolella, sain onnekseni viettää sen suomalaisessa seurassa täällä olleiden ystävieni kanssa. Näin itsenäisyyspäiväviikon kunniaksi ajattelin avata sanaisen arkkuni siitä, miten oma suomalainen identiteettini on täällä ollessani vahvistunut ja mitä suomalaisuudessa ja suomalaisessa kulttuurissa arvostan.

 

Kaikista perinteisistä suomalaisista elokuvista ja kirjoista tuttu ”kaveria ei jätetä” on saanut aivan uuden merkityksen muutettuani Espanjaan.  Koen olevani melko lojaali ihminen, ja täällä olen huomannut, ettei ehkä kyse olekaan täysin luonteestani, vaan suomalaisesta perusominaisuudesta.  Tietysti erilaisten ihmisten luonteenpiirteet vaikuttavat tällaisiin asioihin, mutta täällä ollessani olen huomannut eron vahvemmin kuin koskaan. Kaveriporukassa tuntuu olevan yhdentekevää, jos yksi porukasta jää hieman jälkeen. Koska espanjalaisia ystäviä minulla ei juurikaan ole, puhun kokemuksistani saksalaisten, ruotsalaisten, hollantilaisten ja jopa amerikkalaisten kanssa. Ilmiötä on vaikea selittää, ja aluksi luulin ihmisten vain olevan omalla tavallaan töykeitä. Pikku hiljaa olen kuitenkin ymmärtänyt, et kyseessä saattaakin olla kulttuurinen ero, ja vaikka muissa kulttuureissa näennäisesti ollaankin ystävällisempiä ja tehdään asioita enemmän yhdessä, on siinä jotakin pinnallista. Suomessa ei välttämättä lirkutella siitä miten mukavia muut ihmiset ovat, eikä pusutella kummallekin poskelle, mutta meillä puhalletaan yleensä vahvasti yhteen hiileen. Musta tuntuukin, että tämä on meille niin itsestään selvä asia, ettei sitä Suomen rajojen sisäpuolella oikeastaan osaa edes arvostaa. 

Edelliseen aiheeseen liittyen pidän myös suomalaisesta tavasta pitää kiinni siitä, mitä sovitaan. Esimerkiksi jos Suomessa sovin jonkun kanssa, että mennään sinne Fazerin aamupalalle kello 10, ei mulle tule mieleenkään, että toinen ihminen voisi perua tapaamisen samana aamuna kello 9. Täällä sellaista kuitenkin tapahtuu. Suomessa ei myöskään ole kovin yleistä sopia tapaamisia tyyliin ”no voitais lauantaina nähdä” ilman että kumpikaan ei merkkaa kalenteriinsa mitään ja unohtaa koko asian. Jos olet keskiviikkona puhut jonkun kanssa lauantaina ehkä tekeväsi jotain, tuskin sovit muuta ohjelmaa päälle varmistamatta ensin, onko lauantain ohjelma todella voimassa. Varsinkin naispuolisten henkilöiden kanssa olen kuitenkin kokenut, ettei sivulauseessa mainituille sopimuksille juurikaan anneta painoarvoa. Kyseessä voi jälleen olla erilaiset luonteenpiirteet, mutta koen, että erot ovat silti selkeästi vahvempia kuin Suomessa. 

 

Vaikka suomenkieltä ei useinkaan kuvata ranskan tai espanjan rinnalla maailman kauneimmaksi kieleksi, sellaseksi se on omalla tavallaan mulle täällä muodostunut. Vaikka pystyn englanniksi tutustumaan ihmisiin yhtä hyvin kuin Suomessakin, eikä yhteisen huumorin tai omien ajatuksien esiin tuominen tuota hankaluuksia, ei muista kielistä kuitenkaan löydy sellaista rikkautta kuin suomesta. Jos en suomalaisten seurassa saa jotakin sanaa päähäni, voin sanoa tilalle sanan, joka kuvaa asiaa, muttei oikeasti tarkoita mitään. Yleensä kaikki ymmärtävät, mistä puhutaan, eikä oikeaa sanaa edes tarvita. Suomenkielessä on myös melko vaivatonta keksiä täysin uusia sanoja niin, että joutuu perinpohjaisesti miettimään, onko sanalle oikeasti mitään vastinetta. 

Hämmentävää on myös ollut yrittää selittää ulkomaalaisille ystävilleni, miksen esimerkiksi suomalaisille tekstatessani käytä autocorrectia (äiti: googlaa!), sillä muissa kielissä ei kirjakielen rinnalla ole varsinaista puhekieltä. Muutamia sanoja siellä täällä saatetaan lyhentää, mutta kun itse katson viimeksi lähettämiäni tekstiviestejä ”Olin just sanoo et nythä siel niit o ku o ne joululefet” ”tolt blossalt tulee joka vuos uus” huomaan, että 18:sta sanasta vain 4 on kirjoitettu kirjakielen sääntöjen mukaisesti. Saksalainen ystäväni kirosi tapaani kirjoittaa jopa tätä blogia, sillä kuulemma google translate ei osannut kääntää kaikkia sanoja, eikä koko tekstissä ollut käännöksen perusteella mitään järkeä. Koenkin, että suomen kieli kaikenlaisine lyhenteineen, murteineen ja sanontoineen on hyvin rikas ja kaunis kieli. 

 

On olemassa myös jonkin verran ”vain Suomi” -juttuja, jotka eivät omaan korvaani kuulosta kovinkaan ihmeellisiltä. Pakkasasteita ystäväni kauhistelevat joka kerta, kun ne tulevat puheeksi. Kun vielä lisään päälle, että sää -15 asteessa on paljon mukavampi kuin -5 asteessa, minua katsotaan kuin hullua. Tänään istuskellessamme rannalla auringonpaisteessa puheeksi nousi avannossa uinti. Heille se kuitenkin tarkoitti vain Itämeressä uimista, eikä siihen liittynyt moottorisahalla jäähän tehtävää aukkoa, eikä välttämättä edes saunaa. Kun kerroin suomalaisesta tavasta käydä avannossa uimassa, saksalaiset sanovat, että kuulostaa siltä, kuin joku haluaisi tosissaan kiduttaa itsensä hengiltä. Maassa maan tavalla, vai mitä? 

Jo ensimmäisen viikon jälkeen tajusin sen, miten hyvin asiat Suomessa ovat ja miten paljon helpompaa asioita on siellä hoitaa, on kuitenkin ottanut aikansa, että itse suomalaisuutta on pystynyt tarkkailemaan objektiivisemmin ja kulttuuria on oppinut uudella tavalla arvostamaan. Onkin aika nauttia vielä viimeisistä kuukausista täällä, ennen kuin helmikuussa palaan nautiskelemaan (toivottavasti) valkoisista nietoksista ja saunan lämpimästä tuoksusta! 

 

suhteet oma-elama ajattelin-tanaan