Viikonlopun hiihtoretket kansallispuistossa
Heippa!
Vietettiin tällä kertaa viikonloppua niin satumaisissa maisemissa, että sieltä ei olisi millään malttanut lähteä pois. Vedettiin lauantaina sukset jalkaan ja suunnattiin Kurjenrahkan kansallispuistoon, josta olen aikaisemminkin hehkuttanut myös täällä blogissa. On mahtavaa asua niin lähellä tuollaista aluetta, johon pääsee näppärästi koska vaan. Tai no se näppäryys rajoittui ehkä enemmänkin tuohon lauantaihin, koska sunnuntaina suuntasimme Vajosuon puolelle pahimmassa lumituiskussa ja kaikki tiet olivat auraamatta, mutta päästiin kuin päästiinkin perille. Välillä meinasi usko hiukan loppua suurimpien penkkojen kohdalla, mutta päätettiin R:n kanssa ottaa homma seikkailun kannalta. En muutenkaan ymmärrä, miksi jengi valittaa lumesta, kun sitä kerrankin on! Tällaisia lappimaisemia ei ole koettu täällä etelässä vuosiin. Valitsen nämä maisemat miljoona kertaa mielummin kuin pimeän ja loskaisen talven. Tehtiin R:n kanssa sopimus, että hiihdetään tämän talven aikana niin paljon, että ollaan ihan puhki, kun kevät vihdoin koittaa.
Mutta taas takaisin asiaan. Nappasin kuvat Kurjenrahkalta eilen sunnuntaina, kun olimme toista kertaa hiihtämässä. Molempina päivinä suksittiin sellainen 20 + km reitti ja sen huomasi jaloissa illalla, kun kömmittiin saunanlauteille lämmittelemään. Lauantaina oli upea ilma ja tosi vähän ihmisiä liikkeellä, mutta sunnuntaina järjestettiin Kuhankuonon laturetki ja kanssahiihtäjiä oli huomattavasti enemmän. Harmi, että keli meni suojan puolelle, sillä se vaikeutti hiihtämistä tosi paljon.
Tehtiin illalla vielä lumitöiden ja saunan jälkeen pizzaa Lidlin valmistaikinasta ( suosittelen! mukana tuleva kastike oli mainio). Oli aika ihana pötkötellä raukeana sohvalla ja katsoa Selviytyjien uutta kautta. Toivottavasti pakkanen pysyisi, että pääsisin hiihtämään myös arki-iltaisin. Meidän kodin lähellä on onneksi kaksi valaistua hiihtolenkkiä ja tuon retkiladunkin pystyy hiihtämään osittain, kunhan palaa takaisin viimeistään 17.30 aikaan ennen kuin tulee täysin pimeää. Lähtekää muutkin metsään kävelemään, hiihtämään tai lumikenkäilemään, sillä siellä valtavien tykkylumipuiden keskellä, hiljaisuuden vallitessa mieli rauhoittuu ja stressi vähenee kuin itsestään.
Näihin lumisiin tunnelmiin!