Lasken matkaan leijan kauneimman

Tänään on taas yhden lukuvuoden viimeinen päivä. Näissä viimeisten päivien aamuissa on aina sitä jotakin, joka liikuttaa. Se on muisto omilta kouluvuosilta, jolloin koko ihana pitkä kesä oli vasta edessä päin, mutta samalla tunsi ikävää kavereita ja opettajaa kohtaan. Sama tunne valtaa vielä aikuisenakin, kun koko pitkän vuoden (välillä turhauttavankin) opettelun jälkeen on taas aika päästää yksi lapsiryhmä maailmalle. Silloin tulen aina miettineeksi, että tapaankohan tuota pientä ihmistä enää koskaan? Mihin hän elämässään vielä päätyy ja muistaako hän koskaan kouluvuosien iltapäiviä, joita vietettiin yhdessä? Muistoksi hänestä jää mansikka-amppeli tai paketti keksejä ja lämmin toivonpilkahdus, että olen jättänyt hänelle vuoden aikana edes yhden oivalluksen elämästä. Olkoon se kuinka pieni oppi tahansa. Tämä lukuvuosi oli erityisen haastava koronasta johtuen ja niin lapsilla kuin meillä aikuisillakin oli paljon harjoiteltavaa rajoitusten ja käytäntöjen kanssa. Kuinka ihanaa olisi ollut sanoa vielä ennen kesälomaa, että nyt voidaan halata. Läheteltiin lentosuukkoja ja toivotettiin onnea tulevaisuuteen. Itse jään vielä kesäkuuksi nauttimaan aurinkoisista päivistä töihin ja olen kesälapsia vastassa taas heti maanantaina.

Vaikka toukokuu on minulle aina yhden aikakauden loppu, se on kotona kaiken alku. Toukokuussa puutarha vetää joka ilta puoleensa kuin magneetti. Aamuisin herään aina aikaisemmin, että ehdin tutkia kasvihuonetta ennen töihin lähtöä. Rakastan kasvien hoitamista ja tulevana kesänä vietän puutarhassa kokonaisia päiviä. Olen joutunut todella tekemään itseni kanssa töitä, etten kuluta jokaista ansaittua senttiä lähipuutarhan taimi- ja yrttivalikoimaan. Tosin mieheni sanoja lainatakseni; ” Voisit käyttää rahasi myös johonkin paljon typerämpään, kuten bilettämiseen ja vaatteiden shoppailuun.”. Tästä lauseesta viisaastuneena aion käydä ihan vähän lähipuutarhalla viikonloppuna katsomassa, jos löytäisin sieltä kauniin kesäkukka-amppelin ja pari yrttiä lisää. Kirjoitan kesän aikana puutarhasta ja kasvihuoneesta ihan kyllästymiseen asti, koska ne jos jotkin saavat inspiraation laukkaamaan täällä blogin puolellakin.

Ainiin ja sainhan minä itsekkin oman koulu-urakkani päätökseen, kun tutkintotodistus tipahti eilen postilaatikkoon. Opiskelin erityisen tuen tarpeeseen vastaamisen tutkinnonosaa työni ohessa ja nyt olen taas kehittänyt itseäni omassa työssäni lasten kanssa pykälän verran paremmaksi ohjaajaksi.

Verkkaiset ja lämpimät lomapäivät odottavat heinäkuussa, mutta juuri nyt olen todella iloinen siitä, että voin tulla vielä ihan hetkeksi takaisin töihin työkavereideni kanssa ja nauttia kesäkuun päivistä heidän ja lasten kanssa ulkoillen ja puuhaillen (toivottavasti helteisessä säässä).