Keskikesän juhlaa
Juhannus oli tänä vuonna kerrassaan suloinen ja täynnä sellaisia pieniä hetkiä, joiden aikana mietin useamman kerran, että tämän jutun haluan muistaa taas hyisen kylminä talvi-iltoina. Keskikesän juhlistamisessa tärkeintä minulle on rento ja rauhallinen yhdessäolo, herkullinen ruoka, johon panostetaan enemmän kuin arkena ja luonnon ihasteleminen. Kesä on nyt kaikkein syvimmillään, kasvit kasvavat tummina sekä elinvoimaisina ja leppoisia kesäpäiviä on vielä edessä enemmän kuin takana päin. Se jos mikä, laittaa hymyilyttämään piinaavan pitkän koronakevään jälkeen.
Meillä alkoi miehen kanssa viime viikolla hyvin erilainen kesä, kun lapsi lähti toiseen kotiinsa viettämään lomaa. Korona sotki myös meillä uusperheen arkea siten, että lapsi oli ”jumissa” tässä osoitteessa koko pitkän kevään ja parisuhteelle jäi kovin vähän aikaa siinä, kun kaikki opeteltiin elämää uuden edessä. Nyt aikaa on taas vaikka kuinka ja ollaan heittäydytty ihan villeiksi. Kerran lähdettiin jopa illalla uimaan, vaikka olisi pitänyt olla jo nukkumassa! 🙂 Spontaaniudelle on ollut taas mahdollisuuksia ja juhannus haluttiinkin pitää hyvin avoimena.
Aattona R sai kesken ruokaostosten ajatuksen, että hän haluaa takapihalle pienen uima-altaan. Ei auttanut muu, kuin ajaa lähimpään kauppaan allasta hakemaan. Ja voin kertoa, että siellä polskiessa maistui lasillinen viiniä erittäin hyvältä paahteisen päivän kääntyessä iltaan. Ruokapuolella panostettiin monien muiden tapaan grillattaviin ja herkuteltiin tuoreista raaka-aineista valmistetuilla annoksilla, joista oma suosikkini oli paistettu kuha. Tehtiin viikonlopun aikana pari retkeä Pamprinniemen luontopolulle ja Yyterin pitkälle, valkealle hiekkarannalle. Siellä lämpimän auringon alla olisi voinut kuvitella kulkevansa missä tahansa Välimeren rannalla. Tajusin, että meidän olisi pitänyt olla parasta aikaa körröttelemässä vuokra-autolla pitkin Italiaa, mutta sen peruuntuminen ei juurikaan enää edes haitannut. Minun ja mieheni yhteinen juttu on aina ollut se, että lähdetään seikkailemaan autolla vailla määränpäätä ja juhannuksena saatiin tehdä sitä joka päivä.
Kuljeskelin iltaisin auringonlaskun aikaan omassa puutarhassani ja kuuntelin vain hiljaisuutta. Mietin miten kaunis Suomen kesä voikaan olla. Ja miten onnelliseksi tämä koti maaseudun rauhassa meidät tekee. En osannut edes juhannuksena kaivata mökkeilemään, sillä oma piha ja terassi ovat niin kivoja. Välillä meri- tai järvimaisemaan olisi ihana uppoutua ja nauttia saaristotunnelmasta, mutta tykkään enemmän liikkua ja kokea uutta. Siitä syystä mökin omistaminen tuntuu liian kahlitsevalta, kun paikka on aina sama. Parin viikon päästä strattaammekin auton kohti kotimaan mielenkiintoisia nurkkia, mutta siitä ja muista päivitetyistä lomasuunnitelmista lisää taas tuonnempana. Täällä on nimittäin paljon paikkoja, joissa kannattaa vierailla ainakin kerran elämässä.