Miksi ihmeessä muutin maalle?
Monesti huomaan, että ihmiset kummastelevat ensimmäiseksi työmatkan pituutta, kun kerron asuvani maalla 20km päässä kaupungista. Lisäksi huomasin aluksi puolustelevani, että ei töihin ole kuin 20 minuutin matka. Jossain vaiheessa lopetin sen, koska se alkoi ärsyttää. Vastaan nykyään ihmettelyihin uudella kysymyksellä, miksi ihmeessä haluaisin enää asua kaupungissa?
Keksin heti monta syytä miksi valitsen mielummin omakotitalon maalla kuin kerrostalokämpän kaupungissa. Tuli niitä syitä jopa yhden postauksen verran.
HILJAISUUS Nukumme koko perhe paremmin ja sikeämmin kuin kertaakaan kerrostaloelämämme aikana. Jopa omassa aamuvuorossani, jolloin herään 6.30, olen virkeä ja iltapäivien päiväunet ovat jääneet pois. Kukaan ei riitele, kuorsaa, käy vessassa, käytä hissiä, jaa postia, ole humalassa tai itke yläpuolella/alapuolella omaa makuuhuonetta. Ohiajavat autot ovat niin kaukana, ettei se kuulu kotiin asti. Iltaisin on jopa niin hiljaista, että korvissa humisee ja se on välillä aika ihanaa.
OMA PIHA Ja tarkoitan tällä nyt oikeasti omaa pihaa, jossa ei ole kaikenmaailman ohikulkijat töllistelemässä, että mitä meillä tehdään. Naapurit ovat pensasaitojen takana ja omalta pihalta voi tuijotella kauas horisonttiin yli peltojen ja metsän. Omalle pihalle on ihana laittaa puutarhaa ja kasvimaata. Kerrostalon sisäpihalla ei koskaan saanut olla rauhassa vaan siellä oli aina kaikenmaailman mummelit odottamassa, että joku keskustelee heidän kanssaan pyykkinarun uudesta sijainnista.
LUONTO On ihan lähellä ja metsään pääsee melkein suoraa omalta pihalta. En malttaisi odottaa, että marja- ja sienikausi taas alkaa. Ulkoilu/lenkkeily on parasta luonnossa.
PUHDAS ILMA Ei tietoakaan pakokaasuista, joita voisi välillä ainakin Turussa ihan veitsellä leikata.
RAUHALLISUUS Huomaan aika usein kaupungilla liikkuessani (jota siis teen tosi harvoin), että siellä on kovin levotonta. Ja tarkoitan nyt meteliä, valoja, ihmistungosta, likaisia katuja ja epämääräisiä ihmisiä joka paikassa. Käymme kaupungilla aika usein viikonloppuisin syömässä jos meillä on kahdenkeskistä aikaa R:n kanssa ja aina lähdemme sieltä yhtä iloisina kotia kohti. Joka kerta päivittelemme sitä, miten joku pystyy asumaan keskikaupungilla vapaaehtoisesti. Täällä maalla voi lapsenkin päästää huoletta pihalle leikkimään ja oma katu on niin rauhallinen, etten ole huolehtinut kertaakaan sitä missä lapsi liikkuu. Kaupungilla olin aina kurkkimassa keittiön ikkunasta, että onhan se vielä tallessa.
PIMEYS Voi kuulostaa aika oudolta nauttia pimeydestä ja varmaan sitä tulen joskus vielä kiroamaan marraskuun pimeimpinä päivinä, mutta parin vuoden kaupungissa asumisen jälkeen on ihanaa, kun on oikeasti pimeää. Valosaaste heijastuu kaupungin ylle, mutta meillä tähdet näkyvät kirkkaina.
YHTEISÖLLISYYS Toimii maalla vähän eri tavalla kuin kerrostalossa, ainakin niissä, joissa itse olen asunut. Naapurit tulivat heti ensimmäisinä päivinä tervehtimään ja kyselemään kuulumisia. Meidän kadulla asuvilla on aina kesäisin ollut tapana viettää kesäjuhlat ja kuulostaa aika kivalta tavalta tutustua heihin vähän paremmin. Kahdessa ensimmäisessä kerrostalossa ihmiset eivät edes moikanneet toisiaan ja Eskonkadulla sentään tervehdittiin, mutta siinä se.
EI HISSIÄ! Nautinnollista kävellä autosta kauppakassien kanssa suoraa ulko-ovelle ilman hissiä. Varsinkin kun meidän taloyhtiössämme hissi oli jatkuvassa käytössä ja sait aina tunkea itsesi sinne samaa aikaa naapurin Niilon ja hänen kaikkien kaveriensa kanssa.
Tiedän, että kaupungissa asumisessa on omat hyvät puolensa, kuten kulttuuri, ravintolat ja palvelut lähellä. En siltikään vaihtaisi tätä uutta elämää maalla enää takaisin kaupunkiasumiseen. Ja jos tekee mieli käydä ulkona syömässä, voimme aina kurvata keskustaan vain todetaksemme, ettei kaupunki ole enää meitä varten. :)
Annika