Voisinko vain hyväksyä itseni?
Kesän ja häiden lähestyessä katse kääntyy väkisinkin taas vaakaan. Pitäisi olla laihempi ja timmimpi ja kevyempi, että hääpuku näyttää varmasti hyvältä. Taas lasketaan kaloreita ja tuskastutaan. Podetaan huonoa omaatuntoa syödyistä herkuista.
Katselen välillä vanhoja kuvia joissa olen kaunis ja hoikka. Ihmettelen miten minulla on joskus voinut olla noin kapeat jalat ja kädet. Nyt kuitenkin pysähdyin ensimmäistä kertaa miettimään hetkeä kuvan takana. Painan 65 kiloa ja olen pitkästä aikaa tyytyväinen ulkonäkööni. Siinä ne positiiviset puolet sitten olivatkin. Olen surullinen ja onneton. Oloni on tyhjä. Olen juuri eronnut. Pikkuveljeni on kuollut kaksi kuukautta aikaisemmin ja sitä ennen ollut sairaalassa tajuttomana melkein kuukauden. En muista tuosta ajasta muuta kuin pohjattoman ahdistuksen. Olen sairaslomalla ja stressaan töihinpaluusta, sillä työyhteisöni oli silloin jotakin aivan muuta kuin mitä se nyt on. Nukun kaikki päivät ja ruoka ei mene alas kuin väkisin. Kehoni runnoutuu läpi sellaisesta stressitilasta, että todennäköisesti se oli viimeinen pisara kilpirauhasen liikatoiminnan puhkeamiseen.
Nyt 4 vuotta myöhemmin painan enemmän, jalkani ovat paksummat ja minulla on taas muotoja. Naamasta löytyy ryppyjä ja takapuolesta muhkuroita. Kuitenkin nyt kun katson kuvaa jossa olen, huomaan, että olen parantunut. Haavat sisälläni ovat arpeutuneet ja muistot veljestäni tuovat välillä myös hymyn huulille. Elän parisuhteessa, jollaista en edes tiennyt olevan olemassa. Olen menossa naimisiin. Asun ihanassa kodissa, jollaisesta olen aina haaveillut. Olen onnellinen, rakastettu ja tyytyväinen elämääni. Olen töissä mukavien ihmisten kanssa. Kilpirauhanen kenkkuilee edelleen ja se tullaan poistamaan kokonaan, mutta toivon, että oloni paranee sen jälkeen vielä entisestään.
Välillä revin tukkaa päästäni ja sätin itseäni siitä, miksi olen niin saamaton ja selkärangaton, koska painoa on tullut lisää tuosta muutaman vuoden takaisesta. Olen kuitenkin niin paljon onnellisempi ja terveempi kuin tuolloin, etten vaihtaisi nykyistä oloa mistään hinnasta takaisin tuohon. Edelleen metsästän sitä ikuista kesäkuntoa ja kiinnostun terveellisestä ruuasta ja liikunnasta, mutta välillä katson itseäni peilistä ja totean että ihan kivalta näyttää!
Ihanaa pääsiäistä ja lomaa! Me suunnataan ihanalle kylpylähemmottelureissulle! :)