Vuoden 2020 tilinpäätös
Onneksi tämä historiankirjoihinkin painettava vuosi alkaa olla lopuillaan. En olisi (eikä varmasti kukaan muukaan) voinut koskaan uskoa, miten tämä uusi vuosikymmen alkaa ja miten se koettelee jokaista omalla tavallaan. Suoraan sanottuna 2019 oli ihan paska. Eipä muuttunut elämä kovin paljon paremmaksi vuonna 2020, vaikka toiveet ja odotukset olivat korkealla. Olen kuitenkin kasvanut vuoden aikana ihmisenä melkoisen harppauksen ja siitä olen ihan tosi tyytyväinen. Tästä vuosikymmenen alusta on paljon kirjoitettavaa ja vaikka se jää muistiin enimmäkseen tuntemattoman viruksen, epävarmuuden ja rajoitusten vuoksi,on siinä ollut onneksi paljon hyvääkin. Loppuvuotta kohti mieliala on noussut tasaisesti ja tällä hetkellä voin rehellisesti myöntää olevani onnellinen. Kävin vilkaisemassa tammikuussa kirjoittamaani postausta, jossa mainitsin muutaman tavoitteen ja toiveen tälle vuodelle. Suunnitelmat esimerkiksi Italian roadtripistä kaatuivatkin jo ennen kuin vuosi pääsi kunnolla käyntiin. Odotukseni tälle vuodelle olivat kuitenkin pääasiassa ihan simppeleitä ja pieniä. Haaveilin hyvästä juoksukunnosta, tuottavasta puutarhasta ja lumisesta talvesta. Syvällä sydämessäni toivoin myös, että vuonna 2020 olisi vihdoin meidän vuoromme saada lapsi.
Halusin lapsen, sain mielenterveysongelmia. Tämä Keskenmenoklubin instasta poimimani lause, kiteyttää mielestäni hyvin tämän vuoden ajatuksia. Kuvittelin, että vastoinkäymiset olisivat jääneet vuoteen 2019 ja nyt olisin jo äiti tai ainakin odottava sellainen. Mutta elämää ei pysty aina hallitsemaan ja tilanne ei ole toivomalla muuttunut miksikään. Vuosi lapsettomuuden kanssa on ollut vuoroin ylä- ja alamäkiä. Välillä murhe on pusertanut minut ihan kasaan ja taas toisena hetkenä olen ollut ihan tyytyväinen, että minulla ei ole lasta sillä hetkellä. En tiedä voinko puhua mistään vakavista mielenterveysongelmista, mutta olen huomannut, että ajatukseni maailmasta ja elämästä on muuttunut paljon. Myönnän, että olen vähän katkera. Kuka päättää ketkä täällä saa onnistua? Ympärilläni onnelliset äidit hehkuttavat uusia raskauksiaan, kun minun sylini on edelleen typötyhjä. Onneksi tilanteessani on paljon hyviäkin puolia, mutta ne eivät aina jaksa kannatella ja lohduttaa, kun kaipaus omasta lapsesta puristaa. Toisaalta taas olen juuri tämän vuoksi kasvanut tosi paljon. Loppuvuotta kohti olen mielestäni alkanut löytää rauhan tämän asian kanssa ja annan kaiken soljua eteenpäin omalla painollaan. Tunnen oloni huomattavasti arvokkaammaksi ja paremmaksi ihmiseksi kuin vuosi sitten. Uskon, että elämäni tulee olemaan hyvää, kuului siihen sitten lapsia tai ei.
Kourallinen uusia ystäviä. Ehdottomasti parasta, mitä tässä vuodessa on tapahtunut. Olen puhunut meidän kaveriporukasta aikaisemminkin, mutta en voinut olla tuomatta asiaa esille uudelleen, kun kokoan vuotta 2020 pakettiin. Upeita naisia, joilla kaikilla on omat elämänkokemuksensa ja tilanteensa. Siitä ryhmästä saan paljon voimaa ja toivon, että pystyn sitä antamaan myös heille. Ja mikä parasta, juoksulenkeille saa aina halutessaan seuraa!
Uusperheen uusi aikakausi. Meillä eletään uusperheen kehityksen vaiheista viimeistä, kun seitsemäs vuosi pyörähtää käyntiin. Koronan myötä meidän uusperhekuviot menivät uusiksi ja se vaati kaikilta vähän totuttelua. Mieheni tyttö muutti meille jo pari vuotta sitten, kun hänen toinen vanhempansa muutti toiseen maahan. Reissukuvio on ollut alusta asti aika hankala, mutta pandemia toikin taas ihan uuden mausteensa soppaan. Ollaan eletty tämä vuosi kesää lukuunottamatta hyvin lapsirikasta arkea ja väitän, että uusperheemme on hitsautunut yhteen tavalla, joka ei olisi ollut ilman niin tiivistä yhteiseloa mahdollista. Korona on tehnyt meille siis hyvääkin kaiken kurjan lisäksi. Samalla lapsen tilanne huolettaa, koska hän on ollut hyvin irrallaan toisesta perheestään koko vuoden. Pienelle koululaiselle vuosi on ikuisuus. Kevät oli vaikea, kun hänelle ei pystynyt kertomaan, koska näkee toista vanhempaansa taas uudelleen. Kesällä saatiin vähän koronasta taukoa ja tyttökin pääsi matkustamaan. Mutta syksyn myötä tilanne taas hankaloitui uudelleen ja lapsi on nyt ollut meillä paljon. Meillä eletään onneksi ihan tavallista arkea (niin hyvin kuin rajoitukset antavat myöten) ja päivät täyttyvät kavereista, harrastuksista ja perheen yhteisistä puuhista. Toivotaan, että tilanne helpottuisi ensi vuonna. Mahtavaa, että meidän perhe on kestänyt kaikki uusperheen kehitysvaiheet läpi ja tästä olisikin kiva kirjoittaa lisää kokemuksia ihan oman postauksen verran. Vertaistukena uskon olevani nimittäin aika verraton. 🙂
Seikkailujen kesä. Se oli siitä ihana, että kaikki tuntuivat saavan koronasta pienen hengähdystauon. Meille se oli lisäksi ihanaa parisuhdeaikaa, jolloin päästiin elämään tosi spontaanisti. Retkeiltiin, seikkailtiin, telttailtiin tai karattiin pyörillä uimaan keskellä yötä. Meidän Suomen roadtrip oli vähintäänkin yhtä hyvä, kuin mitä se olisi ollut Italiassakin ja löydettiin omasta kotimaasta paljon upeita luontokohteita. Jos haluat käydä vilkaisemassa, missä kaikkialla käytiin, pääset lukemaan jutun tästä.
Kärsin ilmastoahdistuksesta. Tämä asia on alkanut kalvaa mieltäni tämän vuoden aikana yhä enemmän. Myönnän, että ahdistun aika paljon maailman tilasta ja ihmisistä, jotka eivät ymmärrä tai halua ymmärtää, että maapallon varat eivät ole loputtomia. Omassa arjessani ympäristöstä murehtiminen on näkynyt tänä vuonna, sillä että kulutustottumukseni ovat muuttuneet. Tavaran osteleminen on vähentynyt radikaalisti ja suosin käytettyä aina kun mahdollista. Luonnossa kulkiessa sydämessäni on aina pieni haikeus, kun mietin, kauanko saamme vielä kulkea puhtaissa metsissä. Vuonna 2021 aion tehdä vielä enemmän, jotta ainakin omalta osaltani koen tekeväni riittävästi.
Oma pieni puutarhani. Ette voi edes uskoa, miten onnelliseksi se minut teki. Tosi usein hiivin jo heti aamulla kasvimaalle hellehattuni kanssa ja touhusin ulkona päivät pitkät. Kasvihuoneeni ylitti kaikki odotukset ja tuotti kurkkuja ja tomaatteja kottikärryllisen verran. Täältä blogista löytyy paljon juttuja kasvimaasta sekä hyödyllinen puutarhakalenteri. Ne löydät kätevästi avainsanoista. Toivon, että ensi kesänä puutarhastani tulee yhtä upea, kuin viime kesänä.
Vuosi on sisältänyt haasteita, mutta myös paljon ihania juttuja, joita voin muistella lämmöllä. Toivon todella, että nyt kun sanon toiveeni ääneen, se myös toteutuisi: Kiltti 2021! Ole parempi kuin edeltäjäsi!
