Ajatuksia elokuulta

Arki. Se on ensimmäinen sana, joka elokuusta tulee mieleen. Työskentelen pienten uusien koululaisten kanssa, joten pääsen aistimaan kouluvuoden aloituksen ja kaiken sen jännityksen vuosi toisensa jälkeen uudestaan. Elokuu on minulle siis aina arkeen palaamista. Se on myös usein uuden alku, koen sen jopa enemmän uutena alkuna, kuin vuoden vaihtumisen. Elokuu on ollut leuto ja lämpöinen. Luonto ympärillä kellastuu hiljalleen ja pihatavarat alkavat valua vaivihkaa lähemmäs varaston ovea. Puinnit alkavat ja oman pihan maisema muuttuu. Kasvihuoneessa tomaatit jaksavat silti edelleen punastella ja pellolta saattaa nousta vielä muutama peruna. En ehtinyt touhuta puutarhan parissa tänä vuonna niin paljon kuin olisin halunnut. Aika on silti niin rajallista, että olen tyytyväinen valintoihini ja veneily oli selkeästi tämän kesän ykkösjuttu. Olemme päässeet purjehtimaan elokuussakin ja se on ihanaa. Tiedän jo nyt, että kun vene viimein nostetaan, minulle tulee sitä heti ikävä.

Ylitin itseni… Sain kesän aikana yhteistyöpyynnön somen kautta. Olen vähän arka tarttumaan näihin, mutta koska kyseessä oli arvostamani suomalainen brändi, halusin lähteä mukaan. Itseeni ja omiin kuvaustaitoihini uskominen on juuri sitä. Itseni ylittämistä. Yleensähän kuvaan vain omaksi ilokseni, joten paineita lopputuloksesta ei ole. Yhteistyö osoittautui hyvin palkitsevaksi.

Olisi voinut jäädä välistä… Valehtelisin jos väittäisin etten kiemurrellut pettymyksestä parina viikonloppuna, kun oli yksinkertaisesti liian tuulista ja sateista lähteä purjehtimaan. Ei niinkään, että olisimme sokerista, mutta en ihan luota itseeni ja taitoihini silloin kun maininki on kova. Minulle on tullut ärsyttävä tapa laskea jäljellä olevia vapaapäiviä ennen nostoa. Ihan kuin maailmani loppuisi siihen, kun Silja asetellaan taas mökin pihaan pressun alle.

Mieleenpainuvin hetki… Vietimme mökillä yhden myrskyisen viikonlopun ja lähdimme keskellä lämmintä kesäyötä Ölmosin rantaan. Sieltä pystyi seuraamaan eturivin paikoilta, kuinka isot ukkosrintamat lipuivat ohitse. Maagisen kaunista. Se oli myös kesän viikonlopuista viimeinen, jolloin saimme olla ihan kaksin. Silloin pussasin miestäni lujaa.

Herkullisin asia… Tattipasta. En edes tiennyt, että voisin tykätä herkkutateilla höystetystä pastasta niin paljon. Joukkoon sipulia, voita ja kermaa. Yksinkertaista ja hyvää. Tietysti oman lisänsä pastan valmistamiseen tekee se onnentunne, jonka tattien kerääminen minussa saa aikaan. Sienimetsällä käyminen on ihanaa.

Syyskuuhun

Vähän enemmän… Retkeilyä luonnossa. Sienimetsällä tuli taas pieni kaipaus eväsretkelle. Tiedättekö sellainen lämmin syyspäivä, jolloin kävellään pitkospuita pitkin laavulle ja paistetaan makkarat. Etsitään sieniä matkalla ja haahuillaan kiireettömästi ympäriinsä. Kaikkialla tuoksuisi märkä sammal.

Vähän vähemmän… Puhelimella vietettyä aikaa! Mikä siinä onkin, että heti kun on enemmän aikaa asettua sohvalle, puhelin on kädessä saman tien. Siinä sitä selailee somea pitkät pätkät eikä kuitenkaan muista hetken päästä yhtäkään katsomaansa kuvaa tai videota. Syyskuussa aion tarttua useammin kirjaan, sillä olen kerännyt pitkän listan kiinnostavista tarinoista, jotka haluan kahlata läpi.

Toivon… Että ehtisin ja jaksaisin laittaa pihan syyskuntoon ja kerätä enemmän marjoja. Kohta karpalot ovat kypsiä, piha-aidat notkuvat aroniaa ja tyrnivarastot ovat vielä täyttämättä. Kotona moni paikka on vielä vähän rempallaan kiireisen kesän jäljiltä. Eikä se haittaa, sillä kesällä elettiin ja mentiin sen sijaan, että oltaisiin homehduttu kotona pyyhkimässä pölyjä. Mutta jonkinlainen syys-siivo on nyt pakko tehdä! Kun olen selvinnyt urakasta, aion ripustaa muutaman lyhdyn ja ostaa syysistutukset etupihalle.