Ajatuksia joulukuulta

Jos uinuva joulumieleni ei ihan nostanut vielä päätään, niin raotti ainakin toista silmäänsä.

Tämän postaus-sarjan viimeistä osaa viedään. On ollut kiva kirjoittaa itselleen ylös muistoja jokaisesta kuukaudesta, mutta toisaalta taas huomasin nopeasti, että arki ja elämä rullaavat hyvin samanlaisina vuodenajasta toiseen. Ja niinhän sen kuuluukin olla. Toki voisi joskus vähän heittäytyä ja tehdä enemmän niitä asioita, joissa joutuu itsensä ylittämään. Minut teki vuoden aikana onnelliseksi hyvin tavalliset ja pienet jutut.

Joulukuu oli blogin kannalta hyvin hiljainen. Suurin syy siihen on ollut inspiraation puute. Olin siitä vähän surullinen, sillä yleensä jouluna minulla on paljon aiheita ja ideoita, joita jakaa. Huomasin itsessäni närkästyksen jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta, sillä tiesin, että tekisin joulua jälleen kerran ”vain itselleni”. Se muuttuu vuosi vuodelta turhauttavammaksi. Tulevasta aatosta odotin lähinnä iltaa mieheni kanssa kaksin ja sitä, että juustotarjotin kannettaisiin sohvalle.

Kun aattoaamu sitten valkeni sellaisessa säässä jota en muista vuosikausiin kokeneeni, aito ilo läikähti sisälläni. Yöllä oli satanut lunta! Se on ihanin asia, mitä jouluna voi tapahtua. Jos uinuva joulumieleni ei ihan nostanut vielä päätään, niin raotti ainakin toista silmäänsä. Joulunpyhinä juoksin lumisateessa, kävin iltahämärässä rantasaunasta avannossa ja istuin mieheni kainalossa katsomassa elokuvia. Tässä hetkessä en voinut muuta toivoa. Suljin somen tarkoituksella joulupäiväksi, sillä joulu on perhejuhla, enkä jaksanut käsitellä asiaa juuri silloin. Joulun jälkeen alkoi kauan odotettu loma.

Joulukuu

Ylitin itseni. Sain nähdä miten omalla uurastuksella ja suurella panostuksella nuoresta ja arasta opiskelijasta kasvoi työharjoittelun aikana rohkeampi. Toivon koko sydämestäni, että pystyin jättämään hänelle kivan kokemuksen työelämästä, jota hän ei vielä siihen mennessä ollut saanut. Muistoksi sain pienen kortin täynnä kiitosta ja kauniita sanoja. Tämä jää varmasti mieleeni kaikkien niiden lähes ammattimaisten opiskelijoiden joukosta, joita vuosien aikana ohjaan.

Olisi voinut jäädä välistä. Jatkuvasti kasvavat jonot lapsettomuushoidoissa raivostuttavat. Luulisi, että tähän mennessä on ehtinyt vuosien aikana jo odotella tarpeeksi. Toisaalta ehkä pakollinen tauko on paikallaan ja keskityn hetkeksi ihan muihin juttuihin. Tosin tauko on tässä kohtaa mielestäni kohtuuttoman pitkä.

Mieleenpainuvin hetki. Jouluaamun luminen maisema, juoksulenkki hiljaisen metsän läpi lumisateessa ja tyyni ilta järvellä, jolloin käytiin avannossa ja lämmiteltiin puusaunassa. Silloinkin satoi hiljalleen lunta. Loman varhaiset aamut, jolloin tuijotin sarjoja pimeässä kodissa, neuloin ja kuuntelin nukkuvan kissan tuhinaa.

Herkullisin asia. Vaniljajäätelö paistetulla leipäjuustolla ja lakkahillolla. Ja skagenleivät.

Kuusi on nyt heitetty pihalle, joulukoristeet kerätty kaappiin ja tänään on vuorossa vielä siivous uudelle vuodelle. Tosin saattaa olla, että jätän jääkaapin kuuraamisen toiselle päivälle ja vedän sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tai lähden avantoon. Tai molempia. Se tässä lomailussa on parasta.

Kirjoitan tulevasta vuodesta vielä ihan erikseen oman postauksen, sillä on kiva koota ajatuksia koko vuodelta ja suunnitella vähän tulevaa. Nyt kuitenkin jään hetkeksi vielä neulomaan tähän sohvannurkkaan.