Juoksukoulu, elämäni järkevin harrastus

Aloitin juoksukoulussa aika tarkalleen 9 viikkoa sitten ja se oli alun jännityksestä huolimatta yksi parhaita päätöksiä, mitä olen harrastusten suhteen koskaan tehnyt. Toissaviikolla juostiin Vajosuon poluilla ja kun juoksuopettajamme ehdotti 7km matkaa, mietin hetken että mitä hittoa, olen innoissani asiasta vaikka 9 viikkoa sitten olisin varmasti ollut kauhusta jäykkänä. Jotain kehitystä on siis jo tapahtunut ja olen aina mennyt torstain juoksutreeneihin innoissani. Minulla ei aloittaessa ollut minkäänlaista juoksutaustaa ja kun kokeilin juosta cooperia ennen ensimmäisiä treenejä, olin suorastaan epätoivoinen jo muutaman minuutin juoksun jälkeen.

Jos joku muukin epäröi aloittamisen kanssa (kuten minä tein), niin kannattaa lähteä rohkeasti mukaan, koska juoksukoulu ei ole pelkästään tauotonta puurtamista kieli vyön alla ja niska hiessä. Me aloitimme tosi rauhallisesti ja käymällä ihan perusasioita läpi, kuten oikea tekniikka, lämmittely ja venyttely. Joka viikko on opeteltu uusia juttuja ja joka viikko olen huomannut kehittyväni. Jaksan kauemmin, nopeammin ja enemmän kuin edellisellä viikolla.Asetin tavoitteeksi 10 km matkan juoksemisen kevyesti ja uskon pääseväni siihen vaivattomasti juoksukoulun loputtua.

Torstain juoksukoulun lisäksi etenen henkilökohtaisen juoksuohjelman mukaan, jossa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa. Matkat ovat tällä hetkellä 5-9km mittaisia, mutta pituutta tärkeämpää on tarkkailla nopeutta ja aikaa. Lenkit ovat siis yleensä 40-60minuuttia ja eri tempoisia riippuen siitä, onko menossa kehittävä vai palauttava viikko. Harjoitteluun kuuluu lisäksi ainakin yksi lihaskuntoa kehittävä treeni, joka on minulle helpointa toteuttaa esimerkiksi pumpissa. Jooga on hyvää kehonhuoltoa ja vesijuoksu kivaa vaihtelua. Ainoa ongelma tässä tuntuu olevan se, ettei viikossa ole tarpeeksi päiviä, jotta ehtisin toteuttaa aina kaiken! Olen pitänyt juoksuohjelmasta kiinni, mutta välillä lihaskunto (paha) tai kehonhuolto (vielä pahempi) jää välistä. Lisäksi olen huomannut, että juoksu ei vielä rullaa aamuisin yhtään niin hyvin kuin iltaisin, joten aamuvirkkuna on tylsää, että aamun tunnit jäävät hyödyntämättä.

Juoksukoulussa parasta on hyvä yhteishenki ja kiva porukka. Ollaan kaikki niin sanotusti samalta kylältä, joten tsemppipeukkuja näkee välillä vilahtavan ohiajavien autojen ikkunoista myös omilla lenkeillä. Niistä tulee aina hyvä mieli! Lisäksi oli kiva osallistua enismmäiseen polkujuoksukisaan, kun mukana oli omia tiimiläisiä juoksemassa samaa matkaa. On tosi sääli, että juoksukoulu loppuu jo parin viikon päästä, mutta on päätetty yhdessä, että jatketaan treenejä vielä porukalla kesän jälkeen, kun pimeys ja räntäkelit alkavat.

Uskallan siis väittää, että olen aloittanut viimeinkin elämäni järkevimmän harrastuksen, jonka voi startata suoraa kotiovelta ja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Tykkään haastaa itseäni ja on mahtavaa huomata kehitys, jota on jo tosi lyhyessä ajassa tapahtunut paljon. Olisi ihanaa pitää juoksu osana arkea kesät-talvet ja päästä juoksemaan pari kisaakin lähitulevaisuudessa. Kirjoittelen tänne lisää juoksusta harrastuksena ja muistakin siihen liittyvistä jutuista vielä kesän edetessä.