Kasvihuonehaaveita ja muistoja viime syksyltä

Kevään edetessä mukavaa tahtia, katseeni siirtyy yhä useammin pihan perällä tönöttävään tyhjään kasvihuoneeseen. Viime viikolla hakkasin puoli iltaa jääkerrosta oven edestä, jotta pääsin sinne sisälle istumaan. Kissavanhus huomasi myös välittömästi tilaisuutensa tulleen ja tunki mukaan, sillä se rakastaa makoilla kuumassa kasvihuoneessa kesäisin. Siellä oli tällä kertaa vastassa vain vanhaa multaa ja muutama kuollut rikkaruoho. Viime kesä oli niin kiireinen, että kasvihuone oli aika hunningolla satokauden ollessa parhaimillaan. Meillä meni nimittäin suurin osa ajasta veneen kunnostukseen ja purjehtimiseen. Nyt en jaksaisi odottaa sitä huumaavaa hetkeä, kun käyn lähipuutarhalla taimiostoksilla ja istutan omat sisällä kasvatetut alut vihdoin ulos. Siitä alkaa ihana kasvukausi! Vielä lämpimistä päivistä pihamaalla voi kuitenkin vain haaveilla ja kasvihuone vaatii roimasti huoltotöitä ja siivousta ennen sitä.

Kirjoitin viime syksynä postauksen kasvihuoneen syyskuulumisista, mutta sen julkaiseminen venyi lopulta niin pitkälle, ettei aihe ollut enää yhtään ajankohtainen. Nyt kun vihdoinkin näyttää siltä, että lumet tästä sulavat, päätin hetken olevan oikea. On ihana muistella viime kesää ja upeaa vihreää kasvihuonetta, joka oli täynnä herkkuja.

Vaikka olen ollut kesän aikana vähän ahdistunut kaikista rikkaruohoista, tulin silti aina hyvälle tuulelle kävellessäni pihan läpi kasvihuoneelle. Jo kaukaa erotti kattoikunnan läpi pursuavien kurkunvarsien joukon, jotka näyttivät siltä, että yrittivät karata kasvarista suureen maailmaan.

28. syyskuuta 2021

Talvi näyttää ensimmäisiä merkkejään ja eteläänkin alkaa yhä useammin ilmestyä kirpeitä pakkasaamuja. Kaikki alkaa olla pikkuhiljaa valmista talvea varten ja kalusteet on kannettu jo vajan ovelle ja ensimmäiset kausivalot ripustettu pihalle. Tämä vuosi oli kasvimaalla todella erilainen, sillä aikaa oli vain puolet aikaisempiin kausiin verrattuna.  Mietin kauan, että kehtaanko edes kirjoittaa koko postausta, sillä puutarhani on ollut veneen vesillelaskun jälkeen kertakaikkisen hunningolla. Kasvihuoneessa kurkut yrittivät tunkea itseään loppukesästä jo kattorakenteiden läpi ja kirsikkatomaattien terttuja roikkui joka puolella ja osa niistä jäi ikävästi hyödyntämättä (mitä tuhlausta!). Huoneen lattiatasoa valtasi vesimelonikasvusto, joka jaksoi kasvattaa loppuun asti yhden ainoan hedelmän, mutta varret kiemurtelivat silti jo jokaisessa laatikossa. Kasvihuoneeni on ollut koko kesän kuin pieni viidakko, mutta sotkuisuudesta huolimatta, se on kantanut meille paljon satoa. Olen käynyt joka päivä keräämässä sieltä kurkkuja ja tomaatteja ruokapöytään ja vesimeloni maisteltiin juhlallisesti koko perheen läsnäollessa. Ensin en millään raaskinnut katkoa tomaattien latvoja, mutta pakkohan se oli, että raakileet ehtisivät kypsyä ennen kylmiä kelejä. Oranssin paprikan siirsin ruukusta poistettujen kurkkujen tilalle ja se on jatkanut siinä kasvuaan ja kypsymistään. Paprikoita tuli kaikenkaikkiaan kymmenisen kappaletta.

Kasvimaan puolelle siirtyessä rikkaruohojen määrä sen kuin kasvoi. Siirsin helteiden aikana poikkeuksellisesti kaikki yrtit kasvarista pellon puolelle jatkamaan kasvua ja siinä ne ovatkin saaneet levitä rauhassa. Olin kuitenkin sen verran järjissäni siirtopuuhissa, että mintun istutin maahan isossa ruukussa, etteivät juuret leviä kulovalkean tavoin koko peltoon. Vieraiden keskuudessa suosituksi on osoittautunut lakuyrtti, jota kaikki mielellään haluavat maistella. Alun perin yrttien paikalla piti kasvaa kaunis rivi porkkanoita, mutta istutuksen jälkeen tapahtui jotain ja vain kaksi vaivaista lähti kasvamaan. Epäilen liian vähäistä kastelua.. Nyt kasvimaasta on nostettu vihdoin kaikki perunat ja sipulit, maa on kuokittu meheväksi ja talvi saa tulla. Timjami, sitruunamelissa ja minttu viihtyvät kuraisessa maassa edelleen ja niistä saa kivasti noukittua lehtiä ruuanlaittoon. Tuntuu, että varsinkin timjami innostui vasta nyt syksyn viilennyttyä kasvamaan vihreänä ja rehevänä ja sitä pääsee käyttämään vielä jonkin aikaa.

 

Pieni vaivainen omenapuuni yritti tänä kesänä kasvattaa itelleen valtavan määrän omenia, mutta kuivuudesta selvisivät kymmenen onnekasta. Ne menivät parempiin suihin aika pikavauhtia. Tänä syksynä ei onneksi tarvinnut haalia omenoita kilokaupalla, sillä meillä on hyvin jäljellä vielä viime vuonna puristettua mehua, josta viimeiset litrat heitin pakkaseen.Toisella puolella pihaa kasvaa puutarhan uusin asukki karhunvattu, jonka alkuja olen kantanut äitini pihalta tänne meille. Marjoja luulen saavani jo ensi kesänä, sillä karhunvattu on kova leviämään.

Vaikka olen ollut kesän aikana vähän ahdistunut kaikista rikkaruohoista, tulin silti aina hyvälle tuulelle kävellessäni pihan läpi kasvihuoneelle. Jo kaukaa erotti kattoikunnan läpi pursuavien kurkunvarsien joukon, jotka näyttivät siltä, että yrittivät karata kasvarista suureen maailmaan. Opin tänä kesänä, että puutarhassa kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa ja vaikka tuskailin useasti kukkapenkkien ruokottomuutta, niin aina ei vain ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisi. Pörräiset viihtyivät hyvin villiintyneellä pihalla. Ja aina tulee seuraava kevät, jolloin talven jälkeen kaivetaan lapio esiin ja aletaan suunnitella uutta täydellistä puutarhaa.