Kesäkuulumisia
Miten sitä eletäänkin jo pitkälle elokuuta ennen kuin muistin tämän kanavan olemassaolon? Olen ollut todella hiljainen somen puolella ja on tuntunut aika hyvältä elää kesäisiä hetkiä myös välillä ilman kameraa. Alkukesästä tuli kova tarve vähentää someaikaa ja sisältöä, sillä joskus päälle menee sellainen moodi, jolloin kaiken ajattelee kuvien ja videoiden kautta. Tiedättehän, kun mielessä on usein ajatus, että:”Tämä näyttää kuvassa niin hyvältä!”. Ja sitten varsinainen hetki eletäänkin puhelimen ruudun läpi. Siitä jää toki kiva muisto, mutta oikea hetki on valunut ohi. Siitä halusin nyt päästä eroon ja onpa ollut vapauttavaa, kun auringonlaskut tai metsäretket ovat olleet välillä ihan vain minua itseäni varten.
Kesäkuun lomakuukausi tuntuu näin jälkeenpäin vilahtaneen ohi hujauksessa ja käytimme suurimman osan lomasta mökkeilyyn ja purjehtimiseen. Saaristossa on oma taikansa ja on vähän haikeaa ajatella ettei sinne pääse enää lähtemään määrittelemättömäksi ajaksi. Se lomassa oli nimittäin parasta, elämä ilman aikatauluja. Teimme purjehdusretkiä Saaristomeren kivoihin kohteisiin. Kävimme kiertämässä Höglandia, uimassa Sandössä ja eväsretkellä Dalskärissä. Näin kaksi kertaa hylkeen, söin ison kasan eväsleipiä ja täytin monta sivua ristikkolehdestä. Mökillä vietimme kiireetöntä aikaa hyvin perinteisin menoin. Neuloin kesän aikana yhden riddarin miehelleni ja lainasin paljon kirjoja. En kirjoita tähän, että luin paljon kirjoja, sillä keskittymiskykyni oli liikaa muissa jutuissa enkä ole päässyt yhtään kirjaa vielä loppuun asti. Oli liian paljon asioita, joita halusin tehdä ja liian vähän aikaa. Minulla on kesälomasta kuitenkin päällimmäisenä yksi ajatus, se oli onnellinen. Postauksen kuvat ovat maistiaisia ihanasta lomasta saaristossa, jossa kaikki on aina jotenkin oikeilla paikoillaan. Ei tarvinnut katsoa kelloa tai kalenteria ja veneen purjeet suunnattiin aina siihen suuntaan mihin tuuli oli suotuisa.
Kotona puutarha on ollut (taas) hunnigolla, kun aika ei yksinkertaisesti riitä ihan kaikkeen. Valitsin kuitenkin jälleen mielummin hitaat päivät saaristossa, kuin että olisimme yrittäneet ehtiä kaikkialle samaan aikaan. Olen yrittänyt pitää puutarhasta huolta parhaimpani mukaan, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, että taidan harventaa istutuksia ensi vuotta ajatellen. Olen kuitenkin tosi iloinen, että sain kaiken haluamani kasvamaan ja pääsin maistelemaan kasvimaan herkkuja pitkin kesää, vaikka porkkanat ja punajuuret joutuvatkin kasvamaan yhdessä rikkaruohojen kanssa. Keräsin paljon mansikoita, vadelmia ja mustikoita pakkaseen ja iloitsin ensimmäisistä kanttarellikätköistä. Vadelmat ovat yksi ikisuosikkini ja niiden pakastaminen on tosi vaikeaa, sillä marjoja tekisi mieli kauhoa suuhun enemmän kuin rasioihin. Heinäkuuta vietin töiden lisäksi ystävien kanssa, metsässä ja hääjuhlissa. Tuntui ihanalta olla vieraana vailla mitään sen tärkeämpää tehtävää ja vain iloita ja nauttia toisten juhlasta. Juhlat järjestettiin Ahvenanmaalla, joten viikonloppu siellä kävi ihan pienestä lomasta.
Nyt kun kesän pitkät työpäivät on paiskittu valmiiksi, alan olla henkisesti jo valmis siirtymään seuraavaan vuodenaikaan. Olen tehnyt kesän ajan esihenkilön tehtäviä ihan toisenlaisessa työympäristössä ja on kivaa kun kouluvuosi omassa työssäni on taas polkaistu käyntiin. Elokuussa on edessä vielä paljon lämpimiä ja pimeneviä iltoja koettavana, jolloin on aivan ihanaa istua terassilla ja ripustaa tunnelmavaloja. Mutta en voi kieltää, ettenkö odottaisi vesien ja ilmojen pientä viilenemistä, koska silloin on helpompi aktivoitua taas liikkeelle. Neuleet odottavat kaapissa pääsyä käyttöön, sillä näillä lämpötiloilla niitä on turha kaivaa vielä esiin. Olen kuitenkin ottanut aamulenkit taas osaksi rutiinia ja pulahtanut aikaisina aamuina uimaan ennen työpäivää. En voi kaiken mukavan arkipuuhailun keskellä olla silti hiukan ikävöimättä saaristokesää ja yhteistä aikaa, jota mieheni kanssa siellä vietimme.
