Kesäkuulumisia vauvakuplasta

Vitsit miten monta kertaa olen halunnut tulla kirjoittamaan tänne jotain. Jotain siitä uudesta elämästä, jota tällä hetkellä elän vuorokauden jokaisena hetkenä. Niistä kaikista tunteista, joita voi yhtä aikaa tuntea, yksinäisistä öistä, sotkuisista nurkista, pienestä hymystä ja tulisesta tempperamentista, ihanasta tyttärestäni, joka täyttää valollaan koko huoneen.Rakastan meidän uutta elämää pienen lapsen vanhempina. Kaikkia niitä tulevia juhlapyhiä, perinteitä ja perheen omia juttuja. Kaikkea mitä voin hänelle elämässä opettaa.

Alku oli niin varovaista ja hapuilevaa, että vasta nyt kesän aikana olen päässyt nauttimaan äitiydestä oikein kunnolla ja saanut itsevarmuutta omaan tekemiseeni. Ei ole tarvinnut enää koko ajan pelätä, että vauva menisi rikki. Hänellä on ihan mahtava luonne, ihanat pitkät hiukset ja ripset ja tarkkaavaiset silmät, joilta mikään asia ei jää huomaamatta. Hänen tulisuutensa naurattaa niin läheisiä kuin vieraitakin. Jokainen uusi taito jonka hän oppii, kuuluu ja näkyy koko pitäjässä.

Kesän aikana olemme kulkeneet kiljuen ja päristellen pitkin kylänraittia, naurattaneet vauvauinnissa muita kavereita kauhealla hosumisella ja polskimisella ja maistelleet kaikki käsiimme saamamme marjat. Okei nyt tämä kuulosti ihan siltä, että olen yhtynyt mukaan tuohon ilonpitoon. Oikeasti olen vain hymyillyt hämmentyneenä vastaantulijoille hakien ymmärrystä. Vauva nyt vain sattuu olemaan äänekästä lajia. Hän on aina iloinen, mutta hänen äänekkään höpöttelynsä saattaa ymmärtää vähän väärin, jos häntä ei tunne. 🙂

Ollaan oltu paljon metsässä ja vietämme siellä mustikanvarpujen keskellä useasti aamupäiviä. Olemme keränneet ihan valtavat määrät kanttarelleja, joista on valmistettu jo vaikka mitä herkkuja. Nappasin tällä viikolla kameran mukaan ja otin kivoja kuvia muistoksi seikkailuistamme. Aamun vaunulenkit ovat tällä hetkellä loistavaa aikaa luonnossa liikkumiseen. Vauva on oppinut alkukesän jälkeen onneksi uudelleen nukkumaan vaunuissa ja se on tuonut paljon lisää piristystä päiviin, kun voin hänen uniensa aikana kävellä uimaan tai kerätä marjoja. Jossain kohtaa hän suostui nimittäin nukkumaan vain omassa sängyssään. Myös kantoreppu oli hyvä hankinta, sillä sen kanssa pääsee hyvin yhdessä poluille ja pitkospuille hänen ollessa hereillä. Olemme myöskin varsinaisia kirppishaukkoja ja käymme yleensä kerran viikossa lastenvaatekirppiksellä kiertelemässä.

Olemme löytäneet oman kivan vauvaryhmän, joiden kanssa teemme monenlaisia juttuja. Olemme käyneet piknikillä, muskareissa ja tanssissa, lounailla ja vierailleet toistemme kotona. On ihanaa, että vauvalla on jo nyt niin monta kivaa kaveria. Nähdään melkein viikottain ja aina riittää menoa ja meininkiä. Vauvaryhmän äideistä on tullut uusia ystäviä ja vertaistuki, jota jaamme päivittäin on kullanarvoista.

Kotona päivät kuluvat pitkälti uusia rutiineja opetellen ja yleensä jokin uusi taito tai vaihe tulee pistämään asiat taas uuteen uskoon heti, kun näyttää menevän liian leppoisasti. Vauva on silti todella tyytyväinen ja kiva seuralainen, sillä hän ei juurikaan itke ja narise turhasta. Monet asiat ovat jääneet odottamaan parempia aikoja, vaikka kuvittelin että minulla olisi äitiyslomalla jotenkin paljon aikaa. Vauva on ollut kesän ajan vielä niin pieni, että esimerkiksi puutarhan hoitaminen helteisenä päivänä ei ole oikein onnistunut. Vihannesten kasvattaminen on onneksi siitä kiitollista puuhaa, että satoa tulee vaikka hoitajat viettäisivätkin enemmän aikaa sisätiloissa.

Tuntuu, että tämä teksti rönsyilee ihan uudella tavalla kuin ennen, mutta se kertoo melko paljon tämänhetkisestä aivosumusta. En osaa enää ilmaista itseäni kuten ennen, mutta haluan silti päästä kirjoittelemaan kuulumisia, joten menköön. Minulla on myös kauhea kasa uusia ajatuksia, joita haluaisin ehtiä tänne kirjoittamaan. Toivottavasti nyt kun blogi on kaivettu taas jostain kolosta takaisin päivänvaloon ja pyyhitty pölyistä puhtaaksi, pääsen useammin kirjoittelemaan tänne. Sitä on nimittäin välillä ikävä.