Lokakuun lenkkeilysuunnitelmat

Olen viilettänyt poluilla ja metsäteillä kuin hullu polkujuoksukenkieni kanssa, sillä syksyisin juokseminen metsässä on kilpailua aikaa vastaan. Joka ilta on vähän pimeämpää vähän aikaisemmin. Rakastan juosta metsässä ja se on oikeastaan syy, miksi jaksan huonoinakin päivinä vetää tossut jalkaan. Yritän aina iltalenkillä työntää ajatuksen mielestäni, että puiden varjot pitenevät ja polku alkaa hämärtyä uhkaavasti. Ja silloin yleensä käy niitä vahinkoja, kun pimeässä tulee kompuroitua juurakoihin. En ole kuitenkaan valmis vielä luopumaan metsäpoluista! Ja näitä maisemia katsellessa tulen ikävöimään niitä niin paljon. Luonto on taas tänä syksynä ylittänyt itsensä ja värjännyt puut maaleissa pihistelemättä. Viikonloppujen aamut ovat parasta aikaa käydä juoksemassa, koska ei tarvitse kiirehtiä töihin ja voi nauttia touhusta kaikessa rauhassa.

Viime sunnuntaina otin mukaan uikkarit ja kylpytakin ja rauhallisen lenkin jälkeen kävin vielä pulahtamassa luottolammikossani. Olen vakaasti päättänyt, että aion käydä tänä talvena avannossa ja yritän karaista sisäistä vilukissaani käymällä kastautumassa lenkkien yhteydessä. Ei ole nimittäin parempaa tunetta, kuin ajaa metsätietä kylpytakki päällä kaiken jälkeen.

Metsäjuoksuja auttaa syksyn tullen oikeanlaiset varusteet. Vaikka en ole välineurheilun puolestapuhuja, nyt on kyllä myönnettävä, että muutamalla hankinnalla saa helpotettua omaa suoritustaan melkoisesti. Sain hääpäivälahjaksi mieheltäni vedenpitävät sealskinzin sukat, jotka ovat hienoin keksintö sitten hehkulampun. Niiden kanssa voi räpiköidä minkälaisessa suossa tahansa ja varpaat pysyvät kuivina. Panostin talvea ajatellen polkujuoksukenkiin, joissa on enemmän pitoa kuin tavallisissa lenkkareissa ja tehokas otsalamppu auttaa ensihätään. Loppu on kiinni tahdonvoimasta, ettei anna sohvan seireenikutsun houkutella liikaa. Ja sitten jossakin kohtaa on vain luovutettava ja siirryttävät kaduille lenkkeilemään arki-iltaisin.

Loka-marraskuussa lupaan pyhästi keskittyä enemmän pitkiin peruskestävyyslenkkeihin matalilla sykkeillä. Erityisesti poluilla syke on aina liian korkea, vaikka vauhti olisikin maltillinen. Nyt kun metsistä pitää siirtyä tasaisemmille alustoille, myös sykkeiden laskeminen on helpompaa. Tosin katujuoksussa penikat vaivaavat herkemmin ja niiden huoltamiseen pitää antaa aikaa, joka on kesän aikana jäänyt kiitettävästi suorittamatta.

Onneksi meillä on täällä Pohjolassa vielä neljä ainutlaatuista vuodenaikaa ja keväällä on ihana palata taas takaisin metsään.