Millainen oli juhannus?

Keskikesän yöttömät yöt olivat lämpimiä ja makeita. Sotkettiin fillareilla kuohuvasta humaltuneena uimamontuille ja siinä hetken ajan villinä ja vapaana, hameenhelma lepattaen ja tukka tuulessa hulmuten tunsin olevani taas kuin 18-vuotias. Maalaismaisema, lupiinit ja pölyinen hiekkatie vilistivät ohitse. Tyyni lampi, pienet ahvenet ja hiljaisuus. Rohkeampi juoksee aina suoraa veteen ja vilukissa kastaa varpaan kerrallaan.

Illalla pystytettiin teltta pellonlaitaan, kannettiin kaikki täkit ja tyynyt mukaan, kilisteltiin kesälle ja pelattiin korttia. Nukkuvan kissan kostea kuono reidessä kiinni, käsi kädessä tuijotettiin teltan kahisevaa kattoa ja laskettiin hyttysiä. Kuunneltiin käen kukkumista ja töyhtöhyyppien naukumista pellolla. Aamuyön sateenropina peltikatolla, kostea nurmi ja paljaat varpaat. Ollaan oltu jo viisi vuotta näin ja siltikin vielä meistä välillä kuoriutuu esiin niitä samoja, joita oltiin tavatessa. Silloin tekee mieli pussata toista pitkään.

Vastapoimitut mansikat, rapeareunaiset räiskäleet ja kermavaahto suunpielessä. Juhannuksena aamupalaksi saa aina  syödä mitä mieli eniten tekee. Sanomalehden kahina, kahvin tuoksu muumimukissa, aamupäivän laiskat tunnit ja hellettä ennustava sää. Valkoinen pöytäliina ja oman puutarhan pionikimppu, jonka tuoksu täyttää koko keittiön. Isoäidin vintagemekko, joka tuoksuu tutulta hajuvedeltä vuosien takaa. Höyhenenkevyt kangas on viileä ja hulmuava.

Kasvihuoneen kostea ilma ja kypsyvien tomaattien tuoksu. Korvanapeissa soljuu laiskana eteenpäin Tove Janssonin Kesäkirja. Hellehatun lieri tekee naamaan auringonpilkkuja. Perunamaan lämmin multa, rikkaruohot porkkanapenkissä. En tiedä rentottavampaa, kuin nyppiä ne pois yksi kerrallaan. Ja se, miten aamuisin voi kiirehtiä katsomaan paljonko kurkut ovat venyneet pituutta yön aikana. Yhdessä vietetty kiireetön viikonloppu. Kun on aikaa katsoa toista kunnolla silmiin ja kuunnella mitä tällä on kerrottavanaan. Voi rakastua  johonkin uuteen piirteeseen, jota ei ennen ole sen tarkemmin pistänyt merkille. Ja aina voi haastaa ilta-auringossa heittämään erän tikkaa ja hävitä joka kerta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *