Ensimmäinen villapaitani
Keski-ikäistyminen jatkuu vahvasti ja on levinnyt villasukista kesän aikana villapaitoihin. Ylipäätään neuloosini on jatkunut jo ennästyksellisen pitkään ja olen saanut aikaan vaikka mitä. Keväällä innostuin pastellinsävyisistä pitkistä kirjovillasukista, joita esittelin täälläkin. Innostus kirjosukkiin lähti tv:ssä pyörineestä Mestaritekijät ohjelmasta, jonka kautta löysin Muita ihania-blogin. Sieltä löytyy edelleen kauniita ohjeita, joita kannattaa kokeilla, vaikka olisikin vasta aloittelija. Keväällä neuloamiani sukkia pääset kurkkaamaan tästä. Kesälomalla pidin vähän taukoa neulomisesta ja keskityin kasvimaan kuopsutteluun, mutta kun loman viimeinen päivä koitti, sain päähäni neuloa ensimmäisen oman villapaitani. Kesälomareissulla Hailuodossa törmäsin heidän nimikkovillapaitoihinsa, mutta hinta kirpaisi ja villapaita jäi ostamatta. Olen muutenkin ihaillut islantilaisneuleita ja päätin kokeilla neuloa sellaisen itse. Pyöräilin vielä samana iltana kyläkirjastoon hakemaan Novitan lehtiä.
Sisälläni on näköjään koko ajan kytenyt pieni kädentaitoihminen, vaikka se ei päässyt oikeuksiinsa ensimmäiseen 25 vuoteen. Ala-asteella patalappuni menivät niin rullalle, että ne täytettiin aina poikkeuksetta vanulla ja niistä tuli toukkia. En ole ollut kova lainaamaan käsityölehtiä, koska olen kuvitellut etten osaa lukea niitä, mutta ensimmäistä villapaitaani neuloessa noudatin ohjeita rivi kerrallaan. Välillä ohje piti toistaa monta kertaa ennen kuin todella tajusin, mitä siinä kuuluisi tehdä. Onneksi apunani oli myös isoäiti, jolta sai heti vastauksen, jos ohje alkoi kuulostaa liian siansaksalta. Mutta niin vain ensimmäinen villapaitani oli jo parin viikon päästä valmis!
Kuvissa näkyvä islantilaisneule löytyy Novitan 4/2019 numerosta. Lankaa villapaitaan kului yllättävän vähän. Vaaleanharmaata n.450g ja kirjoneuleeseen riitti 100g kerä/ väri. Neuloin taka- ja etukappaleen 80cm pyöröpuikolla ja hihat 4 kokoisilla puikoilla. Ehdottomasti helpoin tapa neuloa villapaita, kun kaiken voi kerätä lopuksi yhdelle pyöröpuikolle ja neuloa yhteen. Ainoastaan kainaloiden aukot ommeltiin yhteen jälkeenpäin.
Innostuin villapaidasta niin paljon, että päätin aloittaa heti uuden perään ja paikata muutamat virheet, joita tein ensimmäisen kanssa. Ensinnäkin jätin helmasta kirjon pois, koska se kiristää juuri lantion kohdalla. Hihoista teen vielä vähän pidemmät ja pääntiellä sekä hartioilla olevan kirjon kanssa pitää olla tarkkana, että siitä tulee tehtyä tarpeeksi löysää. Nyt kirjo kiristää sen verran hartioilla, että käsien liikuttaminen ei käy niin hyvin kuin haluaisin. Olen ihan ylitarkka mukavuudesta ja vaatteet eivät saa estää liikkumista, joten vähemmän ”herkälle” villapaita olisi ihan passeli. Paita on päässyt mukaani jo mustikkaan ja viileän aamun suoretkelle, kun halusin käydä kuvaamassa usvaa. Ihanaa, kun syksy on vihdoin täällä!