Oodi talvelle

Tiedän, että kaikkialla intoillaan jo keväästä ja ehkä jopa lähestyvästä kesästä, mutta halusin vielä erikseen naputella pari sanaa viime talvesta. Tämänkertainen talvi oli kuin vastaus kaikkiin toiveisiini lumisateineen ja pakkasineen. Se oli niin ihana, että jos vain osaisin, kirjoittaisin siitä laulun. Edellisvuoden talvesta ei pääse sanomaan samaa, sillä se oli yhtä masentavaa marraskuuta viiden kuukauden edestä ja kaikki lumiset talvipäivät mahtuivat yhden käden sormiin. Ehkä juuri siksi osasin innostua tästä vuodesta niin kovasti, koska olin kaivannut lunta ja pakkasta. Talveen kuuluu uinuva luonto lumipeitteen alla, pakkasessa narskuvat kengät ja tähtikirkkaat yöt. Hiihtoladut olivat etelässäkin ennästyspitkät ja laadukkaat ja suksimaan pääsi kotiovelta vaikka kuinka monta kymmentä kilometriä pitkin metsiä. Ja minä nautin. Rakastin jokaista hetkeä suksieni päällä, vaikka välillä pakkanen kiristyi huomaamatta -25 asteeseen ja reidet nipistivät kylmästä tai kaakao oli päässyt jäähtymään ja tulitikut jääneet kotiin.

Hiljaisuutta humiseva luonto oli tässä talvessa kaikkein parasta oli kulkuvälineenä sitten sukset tai omat jalat.

Hiljaisuutta humiseva luonto oli tässä talvessa kaikkein parasta oli kulkuvälineenä sitten sukset tai omat jalat. Retkeiltiin paljon ja opin monta uutta juttua talviretkeilystä. Ensin jännitin pidempiä retkiä, koska vihaan paleltumista, mutta villapaitani pitivät meidät lämpiminä useamman tunnin reissuilla ihan mainiosti. Kun retkillä malttoi pysähtyä hetkeksi teekupin ääreen, huomasi heti, että luonto ei suinkaan nukkunut talviunta lumikinosten alla, vaan koko ajan se kuhisi elämää piilossa meiltä ohikulkijoilta. Teimme monenmonta retkeä eri kokoonpanoilla, tutkimme ilveksen ja susien jälkiä, söimme eväsherkkuja, lähdimme uusille reiteille ja kilpailimme iltaisin hämärtyvän metsän kanssa siitä, kumpi ehtii ensin takaisin autolle.

Talvella saa hidastaa ja hämäränhyssy on kehollekin merkki levätä.

Talvella saa hidastaa ja hämäränhyssy on kehollekin merkki levätä. Kovat urheilusuoritukset jäivät tauolle ja vaihtuivat pitkiin liukuihin suksien kanssa tai rauhalliseen joogaan. Kynttilöitä, huopia, lämmintä juomaa, kirjoja ja neuleita. Aamuisin oli rentouttavaa syödä laiska aamupala ja tuijotella lumisadetta takapihalla. Kevättalvella kävelin hangenkannolla läpi sumuisen maiseman ja vähän eksyinkin, mutta innostuin siitä vapaudesta, että kantavia hankia pitkin pystyi kävelemään ihan mihin vain. Lumikuorrutteisia puita ja polviin asti yltäviä kinoksia. Kävin jokaisella tutulla metsäpolulla ja lumi oli muuttanut ne kaikki ihan uusiksi paikoiksi. Kaikki se kirkkaus ja valo, jota talvi toi meille mustan syksyn jälkeen.

Pulahdin hyytävään veteen ensimmäistä kertaa elämässäni. En uskonut koskaan kirjoittavani näitä sanoja itsestäni, mutta minä kävin avannossa. Aloitin sen jo aikaisin syksyllä ja vielä jouluaattona ja vuoden 2021 ensimmäisenä päivänäkin juoksin läheiseen lampeen pipo päässä. Vesi oli ihan hiivatin kylmää, ja ajattelin olevani vähän pöhkö ajellessani kylpytakki päällä takaisin kotiin. Pääsin saunan makuun vasta paljon myöhemmin ja ehdimme käydä pari kertaa Järvelässä uimassa ennen, kuin rajoitukset sulkivat taas kaikki paikat. Ne olivat kaksi parasta avantokokemustani, kun puusaunan lempeästä lämmöstä pääsi sukeltamaan suoraan laituria pitkin järveen. Kylmän pulahduksen jälkeen istuin pitkään lämpimässä ulkoaltaassa ja katselin jäiselle järvelle. Sitä hetkeä en unohda varmasti koskaan. Toivon niin kovasti, että ensi vuonna kaikki yritykset saavat jo toimia tavallisesti ja pääsemme joka viikonloppu saunomaan ja uimaan.

Olen huomannut, että kokemukset jäävät omaan muistiin paljon paremmin, kun opettelee olemaan läsnä hetkessä.

Kaiken kaikkiaan talvi oli ihan mahtava! Onneksi pääsin kokemaan niin monia mieleenpainuvia hetkiä ja osasin pysähtyä tunnustelemaan niitä. Olen huomannut, että kokemukset jäävät omaan muistiin paljon paremmin, kun opettelee olemaan läsnä hetkessä. Miltä ympärillä tuoksuu? Mitä ääniä kuuluu? Miltä maa tuntuu jalkojen alla? Kirjoitan joskus retkistäni muistikirjaan ja kuvaan paljon. En kuitenkaan koskaan pysty täysin tallentamaan luontohetkiä kirjoittamalla tai kuvaamalla niin, kuin ne koen. Ja ehkä hyvä niin. Uusia hetkiä tulee aina vanhojen tilalle ja palaan luontoon yhä uudestaan juuri siksi.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *