Joulu ja lasten kertakäyttökulttuuri

IMG_6882.JPG

Nyt joulun aikaan, kun kulutushysteria käy kiihkeimillään ihmisten tuhlatessa veronpalautuksia joululahjoihin, olisi hyvä pysähtyä miettimään, että mitä sitä ihan oikeasti tarvitsee. Tänä jouluna olen itse ostanut enismmäistä kertaa minimaalisen vähän lahjoja kenellekkään. Sovimme jo hyvissä ajoin perheen kesken, että lahjat ostetaan vain lapsille ja olen ainakin itse pitänyt kiinni tästä sopimuksesta. Lapsillekin voi silti antaa jotakin järkevää kaiken sen turhan krääsän tilalle, joka unohtuu nopeasti huoneen nurkkiin.

Meillä on tänä vuonna toivottu eniten LOL-palloja, joista paljastuu pieni keräilynukke ja koko jutun juju taitaa olla siinä pienen hetken kestävässä jännityksen tunteessa, kun pallosta ei päältä päin voi nähdä, mikä nukke sisältä löytyy. Siihen se sitten jääkin. Tiedän nyt jo, että nuo nuket on ainakin meillä unohdettu parin viikon sisällä. Keskustelimme juuri tytön kanssa viime vuoden lahjasta, jota hän toivoi ”enemmän kuin mitään muuta”. Pukki toi miljoona muoviosaa sisältävän kuppikakkukoneen, jolla tehdään muovailuvahasta leivoksia. Tuo kirjava muovihökötys on pölyttynyt hyllyllä jo monta kuukautta… On tosi vaikea opettaa lapselle kestävän elämäntavan perusasioita, kun samalla kaikkialla tuntuu vallitsevan kauhea kertakäyttökulttuuri. Työssä lasten parissa olen huomannut erityisesti viime vuosina, että lapset kyllästyvät nykyään nopeasti kaikkeen. He eivät jaksa katsoa elokuvaa, koska ovat tottuneet selaamaan Netflixiä ja valitsemaan sieltä 10 minuutin aikana kolme eri ohjelmaa. He eivät jaksa kuunnella satuja, koska niissä ei ole kuvia ja muita ärsykkeitä tarpeeksi. Tekeminen on niin sanotusti liian rauhallista ja yksitoikkoista heille. Lastenohjelmistakin kiinnostavat eniten ne, missä mäiskitään, huudetaan ja riehutaan eniten. Leluista pitää lähteä ääntä, hajuja, valoja ja värejä mahdollisimman paljon. Leikit eivät ole enää niin pitkäkestoisia kuin ennen, kun lapset pystyivät keskittymään nukkekoti- tai kotileikkeihin. He tarvitsevat paljon ärsykkeitä ja vaihtuvia tilanteita pysyäkseen tyytyväisinä ja tämä näkyy jatkuvana levottomuutena ja kykenemättömyytenä rauhoittumiseen.

LOL-pallojen lisäksi olen törmännyt jo ainakin kahteen muuhun lahjaideaan, jotka ovat aiheuttaneet minussa lähinnä surua ja kauhistusta. Omassa työssäni kuulen näin joulun alla aina parhaimmat lahjatoiveet 7-vuotiailta ja sen mikä on joka vuosi se siistein juttu. Tänä vuonna tytöt toivovat erityisesti omaa Poopsie slime unicornia, joka on kaunistelematta sanottuna tyttö, jolla kasvaa sarvi päässä ja se paskantaa glitteriä pottaan. Koska glitterulosteesta on tullut hitti? Toinen lahjaidea, joka on tehnyt minut järkyttyneeksi on Aqua Dragons. Lapsi voi kasvattaa omia vedeneliöitä omassa muovisessa miniakvaariossa ja ”seurata läheltä vesieliöiden kasvua ja kehitystä”. Jos mietin meille tuota pikkuakvaariota, niin nuo eliöparat kuolisivat parissa viikossa, koska tyttö unohtaisi hoitaa niitä. Jotenkin tuo elävien eläimien (ovatpa ne sitten kuinka pieniä tahansa) myyminen leluna lapsille kuulostaa kauhealta.Se, että ne ovat osa lelupakkausta! Mutta mitäpä siitä, jos pienet vesieliöt kuolevat, koska ne voi heittää sitten paketteineen päivineen roskikseen ja etsiä tilalle jotakin uutta. Miten lapsia tuolloin opetetaan kunnioittamaan jokaista elävää olentoa?

Ratkaisin itse lahjarallin tänä vuonna siten, että olen tehnyt kaikille kummi-, bonus- ja siskonlapsille itse lahjakortit, joilla he pääsevät viettämään päivää kanssani Hoplopissa, Mehukattimaassa tai vastaavassa. Tytölle ostin lisäksi pahvisen rakennus-setin, josta voi askarrella pienen linnan (näitä myytiin Lidlissä ainakin vielä marraskuussa). Jos nyt jo tässä vaiheessa leluteollisuus aiheuttaa itselleni harmaita hiuksia, mitä se tuleekaan olemaan siinä vaiheessa, kun oma lapseni olisi leikki-iässä? Toivon totisesti, että ihmisten ajattelutavassa jokin muuttuu ja tavarasta tulee uusi pahe, jota paheksutaan ja pyritään välttämään.

Huh! Sainpas tämän pois sydämeltäni.

p.s Ja kyllä. Pukinkontissa on myös pari LOL-palloa..

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä

Nisset tuli taloon!

 

IMG_6815.JPG

IMG_6814.JPG

Moikka!

Onko teistä joku muukin ihastunut Mailegin nisseihin? Nämä tanskalaiset pienet tontut ovat ainakin omaan mieleen ja ne ovatkin ainoat tontut, jota meillä nähdään jouluisin, sillä en tykkää yhtään muunlaisista ns. markettitontuista. Ensimmäisen Mailegin nissen ostin kaksi vuotta sitten ja nyt niitä asuu meillä kuusi. Enempää en ole ajatellut hankkia (koskaan ei voi sanoa ei koskaan), sillä liikaa on liikaa, vaikka olisivatkin nissejä. Kaksi niistä asustaa tänä jouluna meidän makkarissa ja kolme takan päällä. Yksi seikkailee vähän siellä sun täällä ja erityisesti tytön mielestä on hauska seurata, mitä tämä yksi nisse on keksinyt, kun hän viikonlopun jälkeen tulee taas kotiin.

Mailegilla on myös paljon muunlaisia hahmoja, kuten pupuja, possuja ja pieniä hiiriä, mutta olen nyt tykästynyt vain noihin nisseihin. Olen nähnyt erilaisissa facebook-ryhmissä, miten jotkut kuorruttavat kotinsa kaikella Maileg-roinalla ja itse ahdistuisin sellaisesta määrästä tavaraa. Enemmän on siis vähemmän ja itselle riittää varsin hyvin kuusen lisäksi nuo jo olemassa olevat tyypit. Olen kai hiukan minimalismiin tapuvainen ihminen, sillä kaikki suuret koristemäärät ja värien sekamelskat saavat heti tuskanhien nousemaan niskaan. Nuo tontut ovat kuitenkin sellaisia, että odotan aina sitä hetkeä, kun saan kaivaa ne esiin säilytyslaatikosta. Jouluun on viikko aikaa ja on kivaa puuhailla kaikenlaisia joulujuttuja. Ilman joulua tämä pimeä talvi olisi niin paljon synkempi.

Ihanaa joulunodotusta!

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli