Moikka!

Häämatkan fiilistely jatkuu. Kun oltiin löhöilty rannalla ja altaalla pari hellepäivää, osui kohdalle lomapäivä, jolle oli luvattu sadetta. Päätettiin käyttää se päivä Dubrovnikissa vierailuun ja lähdettiin taas aamupalan jälkeen pienellä vuokra-autollamme kohti etelää. Meidän hotelli sijaitsi siinä mielessä hyvällä paikalla, että se oli aika keskellä kaikkea ja Splitiin sekä Dubrovnikiin oli alle 100km matkaa. Myös läheisille Hvarin ja Bracin saarille lähti lautta ihan 10 km päästä. Dubrovnikiin meidän piti ottaa passit mukaan, koska matkalla pitää ylittää Bosnia ja Hertsegovinan raja. Rajanylitys oli kuitenkin ihan simppeli juttu, joten sitä varten ei kannata jättää käymättä tuossa mahtavassa vanhassa kaupungissa.

Dubrovnikin vanhakaupunki oli tosi hieno paikka eikä turhaan Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Maisemat olivat kuin suoraa satukirjoista ja erityisesti ihastelin turkoosin meren ja kallioiden värejä. Linnat ja rakennukset olivat vierailemisen arvoisia ja ostimme 150 kunan ( n. 20€)  arvoiset liput, joilla pääsimme kiertämään vanhaa kaupunkia ympäröiviä muureja ja näimme kaiken ylhäältä käsin. Turisteja oli vielä pahimman kauden jälkeenkin niin paljon, että tämä oli ehdottomasti helpoin tapa nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman helposti. Helteisessä ilmassa ei ollut tietoakaan lähestyvästä sateesta.

Itseäni Dubrovnikissa viehätti tietysti myös Game of Thrones- sarjan kuvauspaikat ja aktiivisena sarjan seuraajana olikin aika sykähdyttävää päästä paikkoihin, joissa sarjan tapahtumat oli kuvattu. Siinä on sellainen oma kutkutuksensa kävellä samoja katuja kuin sarjan henkilöt. Kävimme esimerkiksi kuninkaansataman laiturilla, Jesuit kirkon portaissa ja linnassa. Mahtavien maisemien ja rakennusten lisäksi minua ilahdutti suuresti bongata myös pienet ”kolibrit”, jotka osoittautuivat kuitenkin jonkin sortin perhoslajikkeeksi ( hummingbird hawk-moth). On aina ihanaa nähdä matkoilla paikallisia eläimiä, lintuja ja hyönteisiä.

Lähdimme ajamaan takaisin hotellille päin ja Bosnia ja Hertsegovinan rajalla päätimme ajaa samantien sisämaahan katsomaan Mostarin kaupunkia ja sen kuuluisaa Stari most siltaa. Sillan kauniit maisemat kiinnostivat itseäni enemmän kuin sillan varsinainen tarina ja historia. Silta kuitenkin symboloi  monikansallisuuden ja kansanosien rauhanomaista rinnakkaiseloa. Tästä syystä se on ollut sodassa -93 aikamoisen tulituksen kohteena ja luhistunut silloin. Silta kuitenkin rakennettiin uudelleen täsmälleen samanlaiseksi ja saman louhoksen kiviä käyttäen, kuin alkuperäinenkin silta.

Mostariin saapuessa, tunnelma oli tosi erilainen ( eikä pelkästään sateisen ja kylmentyneen ilman vuoksi) kuin kirkkaan meren rannalla Kroatiassa. Kaupungissa oli vielä paljon sodan jälkiä nähtävillä. Veti aika hiljaiseksi raunioita tai kranaatinreikiä katsellessa tajuta, kuinka lyhyt aika sodasta on. Stari mostille päästyämme oli niin tuulista ja sateista, että juoksimme hellevaatteissa sillalle hetkeksi ihmettelemään ja luovutimme jo muutaman minuutin jälkeen ja palasimme autolle. Meillä oli tosiaan hellevaatteet päällä ja sisämaassa lämpötila laski 15 astetta. Kaikilla rajoilla ylitys onnistui helposti ja muutaman tietullin maksu ei kukkaroa paljoa keventänyt. Eli Kroatian matkalla kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa myös Bosnia ja Hertsegovinan puolella, jos aikaa on.

Heipparallaa!

Nyt on purettu haikein mielin meidän häämatkalaukku ja alettu päästä kiinni arkeen takaisin. Häistäkin on vielä ihan valtavasti kaikkea kirjoiteltavaa, mutta odottelen edelleen meidän hääkuvia ennen kuin alan laittaa postauksia. Oltiin viikko Kroatiassa ja täytyy sanoa, että matka oli molemmille varmasti se tähänastisista matkoista paras ja ikimuistoisin. Oltiin tosi tyytyväisiä, että valittiin meidän kohteeksi juuri Kroatia, sillä siellähän oli aivan uskomattomat maisemat, paljon luontoa, hellettä, turkoosia vettä ja ihania rantoja. Kirjoitettavaa matkasta olisi sen verran paljon, että jaan sen nyt pariin postaukseen, jotta pääsen fiilistelemään oikein kunnolla.

Meidän hotelli sijaitsi pienessä ja rauhallisessa Igranen kylässä, joka oli n. 80km Splitin kentältä etelään. Kylään pääsi ajelemaan rannikkoa pitkin ja en löydä edes tarpeeksi kauniita sanoja, millä kuvailisin edessämme avautuvaa maisemaa. Vuoristoa, turkoosia merta, vihreää ja vehreää ja kaiken keskellä pieni mutkitteleva tie, joka kulki punakattoisten pienten kylien läpi. Vuokrattiin auto koko viikoksi käyttöön, että päästiin ajelemaan ympäriinsä oman mielen mukaan. Auton vuokra oli koko viikolta n. 130€.

Hotelli kuului Tuin Sensimar konseptiin ( eli se oli k-18), jossa saatiin olla ihan rauhassa ja hotellilla huomioitiin paljon pariskuntia. Meillä oli loman helppouden kannalta valittuna All inclusive ja ei kyllä kaduttanut tämän hotellin kohdalla. Aamupala oli parhaita hotellin tarjoamia aamupaloja, joita olen koskaan syönyt ja valinnanvaraa oli ihan mielettömästi. Myslejä, lettuja, hedelmiä, erilaisia leipiä, mehuja, erikoiskahveja, makeita leivoksia, munakasta, makkaroita, paikallisia suolaisia herkkuja ja kaiken kruunasi valtava hunajakenno, josta sai valuttaa tuoretta hunajaa vaikka myslilautaselle.  Lounaalla ja illallisella paikalla oli aina kokkeja, jotka valmistivat pihvin tai pastan paikan päällä ja asiakas sai ne lautaselleen höyryävän kuumana. Oma ruokasuosikkini takuuherkullisen aamupalan lisäksi oli vastapaistettu tonnikala.

Hotelli oli aivan rannan vieressä ja vesi oli näin syyskuussa + 22 astetta. Lämpöä riitti monena päivänä 25-30 astetta ( yhtenä päivänä oli vähän viileämpää). Snorklailtiin pienten kalojen, merisiilien, ja -tähtien joukossa ja lekoteltiin auringossa tuoleilla. Baarista käytiin välillä nappaamassa drinkit ja jatkettiin löhöilyä. Eli ihan täydellistä rentoutumista <3

Tehtiin heti sunnuntaina reissu läheiselle Sveti Juren vuorelle, joka oli matkaoppaan mukaan korkein paikka Kroatiassa, johon on autolla mahdollisuus päästä. Käännettiin auton nokka heti aamupalan jälkeen kohti kiemuraista serpentiinitietä kohti Sveti Jurea. Tie oli aika kapea, joten kuskilla kannattaa täällä olla hyvät hermot, koska vastaantulijoita pystyi väistämään vain ohituspaikoilla, joihin oli pakko välillä peruuttaa kapeaa vuorenrinnettä. Perillä oltiin yli 1700 metrin korkeudessa ja lämpötila oli vain +16 astetta. Paikallinen puistonvartija sanoi jo heti vuoren juurella, että kannattaa voidella itsensä aurinkorasvalla tai muuten ”you will burn like a bitch” ( suora lainaus). Ylhäällä aurinko nimittäin polttaa tosi helposti pilviselläkin säällä. Hetken ihmeteltyämme jylhiä maisemia ajelimme vielä pientä sivutietä pitkin katsomaan läheistä Makarskan kylää näköalapaikalta. Vuorella käyskenteli myös lauma ihan oikeita villihevosia, joita olisin halunnut tuijotella kauemminkin, mutta ne olivat siirtyneet kauemmas laiduntamaan, sillä aikaa kun olimme huipulla. Pääsymaksu luonnonpuistoon ja vuorelle oli 100 kunaa ( n. 15€) per henkilö eli varsin kohtuullinen.