Moikka!

Häämatkan fiilistely jatkuu. Kun oltiin löhöilty rannalla ja altaalla pari hellepäivää, osui kohdalle lomapäivä, jolle oli luvattu sadetta. Päätettiin käyttää se päivä Dubrovnikissa vierailuun ja lähdettiin taas aamupalan jälkeen pienellä vuokra-autollamme kohti etelää. Meidän hotelli sijaitsi siinä mielessä hyvällä paikalla, että se oli aika keskellä kaikkea ja Splitiin sekä Dubrovnikiin oli alle 100km matkaa. Myös läheisille Hvarin ja Bracin saarille lähti lautta ihan 10 km päästä. Dubrovnikiin meidän piti ottaa passit mukaan, koska matkalla pitää ylittää Bosnia ja Hertsegovinan raja. Rajanylitys oli kuitenkin ihan simppeli juttu, joten sitä varten ei kannata jättää käymättä tuossa mahtavassa vanhassa kaupungissa.

Dubrovnikin vanhakaupunki oli tosi hieno paikka eikä turhaan Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Maisemat olivat kuin suoraa satukirjoista ja erityisesti ihastelin turkoosin meren ja kallioiden värejä. Linnat ja rakennukset olivat vierailemisen arvoisia ja ostimme 150 kunan ( n. 20€)  arvoiset liput, joilla pääsimme kiertämään vanhaa kaupunkia ympäröiviä muureja ja näimme kaiken ylhäältä käsin. Turisteja oli vielä pahimman kauden jälkeenkin niin paljon, että tämä oli ehdottomasti helpoin tapa nähdä mahdollisimman paljon mahdollisimman helposti. Helteisessä ilmassa ei ollut tietoakaan lähestyvästä sateesta.

Itseäni Dubrovnikissa viehätti tietysti myös Game of Thrones- sarjan kuvauspaikat ja aktiivisena sarjan seuraajana olikin aika sykähdyttävää päästä paikkoihin, joissa sarjan tapahtumat oli kuvattu. Siinä on sellainen oma kutkutuksensa kävellä samoja katuja kuin sarjan henkilöt. Kävimme esimerkiksi kuninkaansataman laiturilla, Jesuit kirkon portaissa ja linnassa. Mahtavien maisemien ja rakennusten lisäksi minua ilahdutti suuresti bongata myös pienet ”kolibrit”, jotka osoittautuivat kuitenkin jonkin sortin perhoslajikkeeksi ( hummingbird hawk-moth). On aina ihanaa nähdä matkoilla paikallisia eläimiä, lintuja ja hyönteisiä.

Lähdimme ajamaan takaisin hotellille päin ja Bosnia ja Hertsegovinan rajalla päätimme ajaa samantien sisämaahan katsomaan Mostarin kaupunkia ja sen kuuluisaa Stari most siltaa. Sillan kauniit maisemat kiinnostivat itseäni enemmän kuin sillan varsinainen tarina ja historia. Silta kuitenkin symboloi  monikansallisuuden ja kansanosien rauhanomaista rinnakkaiseloa. Tästä syystä se on ollut sodassa -93 aikamoisen tulituksen kohteena ja luhistunut silloin. Silta kuitenkin rakennettiin uudelleen täsmälleen samanlaiseksi ja saman louhoksen kiviä käyttäen, kuin alkuperäinenkin silta.

Mostariin saapuessa, tunnelma oli tosi erilainen ( eikä pelkästään sateisen ja kylmentyneen ilman vuoksi) kuin kirkkaan meren rannalla Kroatiassa. Kaupungissa oli vielä paljon sodan jälkiä nähtävillä. Veti aika hiljaiseksi raunioita tai kranaatinreikiä katsellessa tajuta, kuinka lyhyt aika sodasta on. Stari mostille päästyämme oli niin tuulista ja sateista, että juoksimme hellevaatteissa sillalle hetkeksi ihmettelemään ja luovutimme jo muutaman minuutin jälkeen ja palasimme autolle. Meillä oli tosiaan hellevaatteet päällä ja sisämaassa lämpötila laski 15 astetta. Kaikilla rajoilla ylitys onnistui helposti ja muutaman tietullin maksu ei kukkaroa paljoa keventänyt. Eli Kroatian matkalla kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa myös Bosnia ja Hertsegovinan puolella, jos aikaa on.