Onneksi helmikuu oli lyhyt kuukausi, sillä olen odottanut sen loppumista enemmän kuin haluan ehkä myöntääkään. Siihen ei mahtunut kovin montaa hyvää juttua satunnaisia pieniä luontohetkiä lukuunottamatta. Helmikuu vaihtuikin hyvin nopeasti suunnittelemastani liikunta- ja ulkoilukuukaudesta sellaiseksi, jolloin tarvitsin sohvaa ja luottovilttiä koko ajan. Mieli on edelleen maassa ja maailmalla tällä hetkellä tapahtuvat kauheudet vaivaavat koko ajan takaraivossa, kun maaliskuu alkaa. Yritän harjoittaa enemmän kiitollisuutta hyvistä asioista ja pysähtyä hengittämään aina välillä.

Helmikuu jää mieleeni siitä, että sairastin koronan. Juoksu jäi moneksi viikoksi tauolle, jouduin perumaan osallistumiseni veneenhuoltokurssille ja kuntoni rapistui ihan silmissä. Olen tuijottanut suoratoistopalveluita enemmän kuin viime vuonna yhteensä ja syönyt laittoman paljon suklaata. Koronasta parantuminen sujui nopeasti, mutta fyysisen kunnon palautumisessa on ollutkin hommaa. Loskaisessa sohjossa juokseminen ei ole aina oikein napannut ja olenkin joutunut tekemään töitä sen eteen, että vaaditut lenkit on tullut juostua (etanavauhtia) viikkojen aikana. Nyt kun aurinko alkoi vihdoin kirjaimellisesti paistaa tänne risukasaan, kaikki meni täysin raiteiltaan ja ihmiset ympäri maailmaa seuraavat nyt Ukrainan tilannetta kauhuissaan. Tästä aiheesta on todella vaikea kirjoittaa ilman jatkuvia disclaimereita, koska se herättää valtavasti tunteita. Lyhyesti sanottuna olen järkyttynyt ja peloissani ihmisten kohtaloista.

Tämä kuukausipostaus tulee olemaan todella lyhyt ja ytimekäs, koska huomaan olevani uupunut, hämmentynyt ja en saa ajatuksiani oikein kasattua mihinkään sen suurempaan. Olkoon se hyvä siis näin. Nautin tavallisesta ennakoitavasta arjesta ja kotona olemisesta kuukauden aikana tavallista enemmän.

Helmikuussa

Onnistuin. Maalasin pitkästä aikaa akryyliväreillä, kun istuin sairastamassa kotona. Oli ihana uppoutua taas siihen hommaan, sillä maalaaminen tekee minulle sen, että ympäröivä maailma hämärtyy ja saatan havahtua vasta tuntien päästä takaisin. Sellainen irtipäästäminen tuntuu hyvältä. Ostin muutaman ison taulupohjan, jotta voisin maalata kotiimme pari taulua. Projekti tosin jäi vähän kesken, koska ei minulla yleensä ole tavallisessa arjessa niin paljon aikaa tarttua siveltimiin, kuin haluaisin.

Panostin. Lepoon ja rauhaan. Vaikka olen ollut tosi tyytyväinen harrastuksiin ja aktiiviseen elämäntapaan, viikon tauko kaikesta ja lepääminen luvan kanssa teki lopulta ihan hyvää. Jos ei oteta lukuun sitä, etten ole mielestäni ihan kunnolla palautunut sairastelusta vieläkään. Olen lopettanut päiväunien nukkumisen aikoja sitten, mutta kipeänä torkkuminen tuntui erityisen hyvältä.

Olisi saanut jäädä välistä. Sota ja korona.

Mieleenpainuvin retki. Eilen luistelin jäätyneellä pellolla talvikauden viimeistä auringonlaskua katsellen. Iltarusko oli liikuttavan kaunis, ympärillä oli täysin hiljaista ja kuuntelin vain luistimien raahinaa jään pintaa vasten. Olo tuntui rauhalliselta siinä. Lopulta pimeän tullen nappasin tavarat mukaani ja tepastelin pehmeää hangenkantoa pitkin kotiin ja tunsin kiitollisuutta.

Onnellisin hetki. Rauhallinen sunnuntaiaamu, kun makoilimme sängyssä puolisoni kanssa lukemassa kirjoja niin kauan kuin kehtasimme ja söimme yhdessä hitaan aamupalan katsellen suosikkisarjoja.

Paras herkku. Suippopaprika ruisleivän päällä ja mukillinen kaakaota.

Maaliskuussa

Vähän enemmän. Helmikuun lopulla pääsin kuin pääsinkin kiinni taas jonkinlaisiin liikuntarutiineihin vähän kevyemmällä panostuksella ja aloitin salitreenit kevättä silmällä pitäen. Maaliskuussa aion aloittaa taas viikottaisen juoksuvalmennuksen. Ulkoilen enemmän. Nautin auringosta, lintujen laulusta ja kevätfiiliksestä.

Vähän vähemmän. Suuria suunnitelmia ja mielummin keskittymistä ajankohtaisiin hyviin juttuihin. Esimerkiksi siihen mitä aion kasvattaa puutarhassa keväällä, joogaharjoituksiin, kokkailuun ja lenkkeihin äänikirjan tai kaverien kanssa.

Toivon, että ihmiskunta todistaa kuinka paljon yhteistyössä on voimaa. Toivon myös, että talvi loppuisi maaliskuuhun ja kevät alkaisi paljastaen polkujuoksureitit metsissä.

Aion, lukea kirjoja mahdollisimman usein. Berliininpoppelit-kirjasarja on imaissut minut pitkästä aikaa mukaansa ja se tuntuu ihanalta. Aion myös keskittyä enemmän self help- ja hyvinvointikirjojen maailmaan.